Moving on: Midsummer

Perjantaina muun maailman (okei, ainakin pohjoismaalaisten) juhliessa juhannusta meidän perhe pääsi vihdoin muuttamaan hotellista omaan kotiin. Pasin piti aamupäivästä käydä vielä töissä, joten minä jäin lasten kanssa hotellille, tarkoituksena pakkailla kamoja muuttoa varten. Miksu heräsi aamulla edelleen kovin kuumeisena ja Nuppu pyöri jaloissa tutkien kaikkea mahdollista, mikä teki pakkaamisen ihan mahdottomaksi.

Kymmenen jälkeen muuttofirmasta soitettiin, että kalusteet tuotaisiin tunnin päästä asunnolle. Pasi lähti kiireen vilkkaa töistä tekemään muuttotarkastusta, mutta haki onneksi Nupun matkalle mukaan. Nupun kannalta reissu oli ilmeisen tylsä, mutta se oli ihan pakollinen liike, jotta sain sillä aikaa tavarat hotellilla kasaan. Miksu lepäili sängyssä, pelaili ja jutteli mamman kanssa Skypessä. Pasin ja Nupun tultua takaisin keräilimme vielä viimeisiä juttuja (miten sitä tavaraa voi täälläkin jo olla niin paljon?) ja lähdimme huristelemaan kohti uutta kotia. Vain puolet tavaroista mahtui autoon, vähemmän tärkeä puolikas jäi hotellin matkatavarahuoneeseen odottamaan.

Muuttopäivä ja 39,8 C.

...mutta irtosihan sieltä hymykin välillä!

Miksu juttelee mamman kanssa.

Neiti Nuppusen omaisuus pakattuna.

Uusi koti osoittautui ihanaksi, jopa vieläkin kivemmaksi kuin aiemmin näkemämme esittelyhuoneisto. Edellisen asukkaan jäljiltä asunnon kaikki seinät ja katot on maalattu, taulukoukkujen reiät fiksattu ja kokolattiamatto vaihdettu. Se on todella hieno juttu erityisesti konttausasennossa etenevän Nupun kannalta, paitsi että nyt meidän pitäisi pystyä pitämään se matto puhtaana - myös ruokapöydän alta. Parin päivän jälkeen olen yllätyksekseni huomannut, että kokolattiamatto on oikeastaan aika kiva. Se on ihanan pehmoinen ja lämmin paljaiden jalkojen alla. Lattialla tulee istuttua ja makoiltua paljon enemmän, kun se on pehmeä ja mukava (ja uusi ja puhdas - vanhan maton kanssa voisi olla toinen juttu). Nupunkin on mukava lattialla konttailla, mutta pitkät housut pitää olla jalassa, muuten tulee hiertymiä polviin. (Tämän opimme kantapään - tai polven - kautta heti tulopäivänä, kun Nuppu oli kahdessa tunnissa saanut polvensa rikki. Sitä sitten paranneltiin Compeed-laastarilla pari päivää.)

Koti.

Perjantaina Miksun kuume laski lääkkeiden ansiosta kohtuullisiin lukemiin, joten lähdimme illalla nurkan taakse paikalliseen sporttipubiin, Blue Mooseen, syömään. (Sieltä saa mainiota caesar-salaattia, hummusta ja pitaleipää, mutta ei annos sentään Blankon lammascaesarille pärjää.) Se oli meidän juhannusillallinen, ja jussin kunniaksi mukana oli vähän ruisnappeja Nupulle ja salmiakkia meille muille. Lauantaina Miksun kuume oli onneksi ohi ja jatkoimme muuttopuuhia. Iltasella kävimme taas syömässä, tällä kertaa meksikolaista. Pääsimme vähän jopa juhannustunnelmaan: kokon korvasi parkkipaikalla tuleen syttynyt pensaikko, jota palomiehet hetken päästä tulivat sammuttamaan - melkein kuin Suomessa juhannuksena! Miksusta oli jännää nähdä paloauto, hän seurasi sammutuspuuhia tarkkaan ja räpsi myös kuvia. Kun tilanne oli hallinnassa, jakoivat palomiehet yleisölle käyntikortteja. Se taitaa nyt olla Miksun uusin aarre.

Juhannusjuomaa, Suomi-pullosta totta kai!

Blue Moose.

Koko kokko.

Miksu tarkastaa piipaa-autoa.

Miksun kuvaamia yksityiskohtia paloautosta.
Näissä on varmasti jotain erityisen jännää!

Kalusteet olivat asunnossa paikalla jo perjantaina muuttaessamme, ja nekin ovat ihan kivoja. Valitsimme kaikessa mahdollisimman yksinkertaista, vaikka siellä skaalan röyhelöisemmässä ja koukeroisemmassa päässä olisi ollut enemmän valinnanvaraa. Saattaa olla, että hermot vielä menee noiden mustien tasojen ja pöytien kanssa, niissä kun näkyvät kaikki pölyt ja tahrat, ja Nuppu vielä kiipeilee tahmatassuineen huonekaluja vasten päivät pitkät. Miksun ja Nupun huoneiden lipastot oli muutossa sijoitettu väärin päin, minkä vuoksi emme vieläkään ole päässeet purkamaan kaikkia tavaroita paikoilleen. Kalusteet eivät ole mitään ikea-levyä, vaan todella painavia. Itse asiassa olisimme halunneet saada kaikki kuntoon jo viikonloppuna, joten yritimme Pasin kanssa kahdestaan niitä pariinkin otteeseen siirtää, mutta lipasto ei hievahtanutkaan. Tänään tulivat sitten kalustefirman pojat siirtämään ne oikein päin, joten nyt saadaan vaatteet ja lelutkin paikoilleen.

Miksu kotiutui noin minuutissa oven avaamisen jälkeen.

Onni on (melkein) oma koti.

Meillä syödään edelleenkin paperilautasilta eikä taloudesta löydy myöskään imuria, kunnon veistä tai leikkuulautaa, muutamia mainitakseni. Pasi totesi tänään, että viimeistään huomenna täytyy hankkia silitysrauta, etteivät kauluspaidat lopu kesken viikkoa. Perjantaina muuttokuorman tuomisen jälkeen oli vielä pakko käydä sen verran kaupassa, että saatiin kaikille sänkyihin lakanat ja Miksulle jopa peitto ja tyynykin. Nuppu-rassukalta vaan puuttui sänky, sitä kun ei ehditty hakemaan muuttotouhujen keskellä, Miksun ollessa kipeänä. Nuppu nukkuikin kaksi ensimmäistä yötä alkuyöt rattaissa (jonne hän nukahtaa hienosti, toisin kuin omaan sänkyyn) ja yöllä kerran herättyään sitten meidän vieressä. Äitipä ei sitten enää niin nukkunutkaan, sillä Nupun kanssa saa jo ihan tosissaan varoa, ettei hän putoa yöllä sängystä.

Kahden yön jäkeen olin niin sippi, että sunnuntaina se sänky sitten lopulta haettiin. Olimme jälleen kerran olleet myöhään asioilla, ja jäin kotiin laittamaan lapsia unille, kun Pasi vielä lähti sänkyä hakemaan. (Emme saaneet sitä mukaan aiemmilla reissulla, koska se ei mahdu autoon ilman penkkien kaatamista.) Nuppu nukahti viereeni sängylle ja siirsin hänet lattialla olevalle patjalle jatkamaan unia, ettei hän putoa. Sillä aikaa ruuvasimme Pasin kanssa pinnasänkyä kasaan. Kun pinnis oli valmis (yhdeltä yöllä, jee!), menin kurkkaamaan Nuppusta. Hän oli kierähtänyt patjalta alas ja jatkoi uniaan poikittain lattialla, osittain meidän sängyn alla. Sänkyostos taisi sittenkin siis olla turha, niin mukavia ovat kokolattiamatot.

Sängyssä nukkuminen on yliarvostettua.