To Do

Olin jotenkin siinä hassussa uskossa, että meidän elämämme väkisinkin rauhoittuu, kun lähdemme tänne. Kulunut kevät on ollut elämäni kiireisimpiä, vaikka olen ollut äitiyslomalla. Pasiltakin meni isäkuukausi huhtikuussa täysin komennus- ja rakennusasioiden hoitoon. Muuton lähestyessä tahti vain kiihtyi, ja muistan monta kertaa ajatelleeni, että kohta on aikaa varmaan liiankin kanssa. Vielä ei olla siellä asti.

Blogikirjoitusten perusteella voi saada sen kuvan, että menemme täällä vaan huvituksesta toiseen, mutta toinen puoli on se, että illat ja viikonloput saadaankin sitten juosta hoitamassa asioita. Se ei ole vallan mukavaa puuhaa lasten kanssa, ilta toisensa perään. Onneksi Pasin työt alkoivat, sillä se rauhoitti ainakin meidän päivät (sori Pasi!).

Myöhäiseksi meni taas.

Kuten aikaisemmin kirjoittelinkin, suurin ja tärkein asia meille oli asunnon ja Miksun koulun järjestyminen. Loppujen lopuksi tämä kaikki muu on vaan operatiivista roinaa, mutta se ei vaan millään ota loppuakseen. Asuntopaperit on kunnossa, muuttamaan päästään tämän viikon lopulla ja Miksun kouluunilmoittautumislappuset täyttelin ja lähettelin tällä viikolla (samalla opettelin kirjoittamaan sekkejä, on muuten todella kivikautinen systeemi täällä). Ensimmäisen parin viikon aikana saimme hoidettua molemmille myös pankkitilit, kännykät ja liittymät (se olikin yllättävän hankala juttu, täällä kun ei juurikaan tunneta muita kuin kahden vuoden kytkyjä), Nupulle rattaat ja syöttötuolin sekä kesävaatetta koko porukalle sun muuta pientä tarpeellista, mitä jokapäiväisessä elämässä tarvitsee. Nyt alkaa myös autoasia olla jo hoidossa (ainakin toinen niistä), ja tänään valitsimme tulevaan kotiin kalusteet, joten voiton puolella ollaan toivottavasti.

Koko ajan eteen tupsahtaa kuitenkin uusia juttuja: seuraavaksi pitää järjestää vakutuukset, hankkia lapsille turvaistuimet, tehdä vihdoinkin muuttoilmoitus ja postin kääntö, tilata uuteen kotiin sähköt ja nettiliittymä ja niin edelleen. Ajokorttkin pitäisi ajaa. Sosiaaliturvatunnusta en onneksi tarvitse, jos ja kun en täällä aio työskennellä. Pasilta sellainen löytyy jo ennestään, hän kun on asunut täällä aiemminkin. Perjantaina pääsemme vihdoinkin muuttamaan, mutta se tarkoittaa myös sitä, että kotiin pitää hankkia kalusteiden lisäksi kaikki muu tarpeellinen: petivaatteet, pyyhkeet, astiat ja keittiövälineet, verhot, siivoustarvikkeet... Heti huomenna pitää kuitenkin ensisijaisesti hakea lapsille turvaistuimet ja autoon navigaattori, ne kun lähtevät kohta vuokra-auton mukana. Syödään sitten vaikka paperilautasilta viikonloppu.

Kaikesta kiireestä huolimatta tykkäämme olostamme täällä todella - ja ihan itse ollaan soppamme keitettykin. Telkkari kyllä on pysynyt kiinni koko lähes neljän viikon hotelliasumisen ajan, kun aina on tärkeämpääkin tekemistä (kuten kirjoitella kuulumisia blogiin ;-)) Ja jos oikein hyvin käy, saamme jostain viikonlopuksi kalusteet patiollekin ja pääsemme viettämään juhannusta omalle pihalle - melkein veden äärellekin, jos suihkulähteet lasketaan, sillä niitähän täällä riittää. Hyvää juhannusta siis myös sinne!

Pari muutakin on lähtenyt asioille.