Sea Life

Uima-altaalla vietetyn päivän jälkeen kaipasimme hotellilta ulos, joten torstaina lähdin lasten kanssa kohti läheistä Crown Centeriä, kohteena tällä kertaa meriakvaario Sea Life.

Meritähti kiipeilee seinille.

Kurkistuskuplat olivat hauskoja.

Nuppukin osallistuu.

Sea Life on oikeastaan meriakvaarioiden ketju, jonka yksi sisarkioski on Helsingissäkin. Tämä KC:n Sea Life on varsin uusi, se avattiin vasta viime toukokuussa. Akvaarion alkupuolella esiteltiin virtaavan veden kaloja, sitten merenrannan otuksia, koralliriuttojen värikästä elämää ja vihdoin vuorossa oli odotettu suuri tankki, jossa uiskenteli niin haita kuin rauskujakin. Akvaariossa oli erikseen myös pienempi rauskuallas, jossa eräs yksilö onnistui ohi liihotellessaan roiskuttamaan Miksun päälle vettäkin, ja sekös oli kivaa! Nuppu rassukka taas nukkui päiväuniaan melkein koko ajan, ja heräsi vasta loppumatkasta katselemaan kaloja. Innostuneista huudahduksista päätellen hän kyllä tykkäsi kovasti niistä muutamista, jotka ehti nähdä.

Muinaisen jättiläishain luurankoa!

"Sukeltaja-arkeologi!", huudahti Miksu, mutta taisi sittenkin olla vaan jättiläisluurangon tiskauspäivä.

Kumpi menee kovempaa, Miksu vai rausku?

Rauskuallas - täällä Nuppukin vihdoin heräsi.

Miksun suosikkeja taitavat olla rauskut, joihin hän ihastui jo muutama vuosi sitten Palman akvaariossa Mallorcalla. Se on muuten aivan mahtava paikka, Sea Lifet jäävät kyllä kakkoseksi sen melkein kymmenen metriä syvän päätankin rinnalla, jossa kalatkin ovat vähän toista kokoluokkaa. Jos ikinä menette Mallorcalle, akvaario on siellä ehdoton vierailukohde! Rauskujen lisäksi viihdyimme pitkään koskettelualtaan äärellä; siellä sai ottaa käteen meritähtiä ja -siilejä ja ties mitä otuksia. Näyttelyn loppupuolella oli vielä meduusoja ja merihevosia omissa tankeissaan, sukellusveneteemainen leikkipaikka sekä tietysti kauppa, josta huolellisen valinnan jälkeen mukaan tuli meriotuksia esittelevä avaimenperä sekä kultakolikoita ja -hippuja sisältävä magneetti.

Meritähtiä silittelemässä.

Otuksia jos jonkinmoisia.

Nuppu tykkää.

Kala ui!

Fossiilien kaivuu sujui dinonäyttelyn jälkeen jo rutiinilla.

Useamman tunnin reissun jälkeen oli jo nälkä, ja suuntasimme Crown Centerin junaravintolaan (Fritz's Railroad Restaurant) syömään. Tämä pikaruokapaikka on tehty junateeman ympärille, ja tarjoilija johdatti meidät omalle penkillemme. Kun olimme tutkineet ruokalistaa tarpeeksi, teimme tilauksen pöydällä olevalla puhelimella, minkä jälkeen tarjoilija toi juomat. (Tässä kohtaa sattui minikatastrofi, kun Miksu onnistui puhkaisemaan pillillä styroksisen maitomukin, josta suihkusi siististä reiästä desitolkulla maitoa pöydälle. Onnistuin kuitenkin pelastamaan sekä Nupun että kameran suuremmalta tulvalta.) Itse pääruuat saapuivatkin sitten ylhäältä päin, katonrajassa nimittäin kulki kiskoja, joita pitkin tuksutti useampikin junanveturi annoksia kuljettamassa. Oikealle kohdalle saavuttuaan veturi tiputti annoslaatikon tasolle, joka laski sen pöytään. Veturi jatkoi matkaansa kiskoja pitkin ja vihelteli mennessään. Ruuan tasosta riippumatta voin sanoa melko varmasti, että tähän paikkaan menemme vielä uudestaan, oli se sen verran jännää.

Ruokaa tulossa!

Meidän koppa.

"Little Lady" sai ruisnappeja, niitä riittää vielä hetkeksi.

Puuhakkaan päivän päätteeksi saatiin isikin töistä pois.

Splish Splash

Sairastelujen, vuokrasoppareiden ja kouluvierailujen jälkeen Pasi pääsi (?) vihdoin keskiviikkona aloittamaan työt. Me päätimme lasten kanssa pitää uimapäivän, koska olemme ehtineet hyödyntää hotellin allasta ihan liian vähän. Se on aika pieni, mutta kokonaan syvää vettä, mikä on kiva Miksun kannalta. Allas ei ole lämmitetty ja vesi olikin aika vilpoista, ehkä jotain 24 C. Miten se voikin pysyä noin viileänä, kun päivisin on järjestään yli 30 C lämmintä? Tänne tulomme jälkeen on koko ajan ollut tosi helteistä, kunnes yhtäkkiä viikko sitten oli pari 15 - 20 C päivää, ja sitten taas palattiin sinne kolmenkympin pintaan.

Nuppu pääsi altaalla kokeilemaan uusia uimakamppeita: ostimme hänelle juuri mahdollisimman suojaavan uimapaidan ja -lakin. Hän kävi myös uimassa, vaikka vesi ei ollutkaan ihan yhtä lämpöistä kuin vauvauinnissa on totuttu. Kovasti hän silti tykkäsi siellä polskia. Altaalla oli myös Spencer-poika, jonka kanssa Miksu sai aikaiseksi jotain leikkiäkin, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Nuppu jatkoi uimapäivää nukkumalla pitkät päikkärit altaalla, joten Miksu sai uida sydämensä kyllyydestä ja itsekin pääsin nautiskelemaan auringosta. Lisää tällaisia päiviä, niin pari viikkoa hotellissa menee mainiosti!

Vihdoinkin uimassa!	Varpaat vedessä.
Rantamuotia 2012.	Kuivattelemassa.
Nuppukin osallistuu.	Maximum Bathing Load: 77. Enpä haluaisi olla tässä altaassa seitsemänkymmenen kuuden muun kanssa.
Hotellin sijainti allasalueen aidanraosta kuvattuna.	Näkymä keskustaan päin, downtownin korkeat talot jäävät oikealle.

Cottonwood Point Elementary

Samalla kun kävimme tekemässä  asunnosta vuokrasopimuksen, vierailimme myös Miksun tulevalla koululla, Cottonwood Point Elementaryssä. Se on vajaan kolmensadan oppilaan koulu, jossa ensi syksynä aloittaa kolme kakkosluokkaa. Koululaiset ovat täällä jo lomilla, mutta koululla päivystää vielä henkilökuntaa, ja ystävällinen nainen kierrätti meitä ympäriinsä.

Miksu menee täällä siis ikänsä mukaisesti toiselle luokalle. Suurimman osan päivästä hän viettää oman luokkansa kanssa, mutta osan päivää hän saa opetusta englannin kielessä, oman tasonsa mukaisesti. Opetuksesta vastaa erityispätevyyden hankkinut opettaja, joka ilmeisesti on alkupäivinä hänen kanssaan lähes koko ajan. Aluksi enkuntunneilla on vain yksi tai kaksi (ummikko-)oppilasta, mutta kielitaidon karttuessa ryhmät suurenevat. Tulossa on oppilaita kaukoidästä, Saksasta, Ranskasta ja vaikka mistä. Monikulttuurisuus on tässäkin ihan hyvästä, alueella kun on myös kouluja, joissa iso osa englannin opetusta tarvitsevista on intialaista syntyperää. Vähän hymyilyttää ajatus, että sellaisessa koulussa poika voisi oppia paitsi englantia, myös intialaisen aksentin. Se vasta olisikin hauskaa kuultavaa pienen pellavapäisen pojan suusta! Täällä Miksu kuitenkin on siis suurimman osan aikaa omassa luokassaan ja kuulee siten eniten ihan aitoa amerikanenglantia. Kesän aikana meidän on tarkoitus järjestää Miksulle vielä ylimääräistä englanninopetusta, mikä toivottavasti helpottaa syksyn koulunaloitusta.

Koulu vaikuttaa tosi kivalta, viihtyisältä ja oppimiseen innostavalta, ihan jo visuaalisestikin. Keskellä koulua sijaitseva kirjasto on hieno, ja sen ympärillä on eri luokka-asteille omia siipiään. Liikuntasali on iso, ja sen seinässä on Cottonwood Wildcatsien tunnus, josta Miksu tykkäsi erityisesti. Koulussa on mahdollisuus ruokailuun, mutta lounaan sisältö vähän arvelluttaa näin suomalaiseen ruokaan tottuneena. Listalla kun on pizzaa, hodareita, pannukakkuja, kananugetteja ja vaikka mitä. Juomavaihtoehtoja ovat mm. maito, mansikanmakuinen maito ja kaakao. Tarjolla on myös kasviksia (harvest bar). Lounaan saa valita itse, ja se maksetaan luottokortin tapaisella lounaskortilla. Haluaisnpa nähdä, mitä Miksu ensimmäisinä päivinä valitsee, hän kun on aika nirso myös yleensä lasten herkuksi mielletyn roskaruuan suhteen. Toivottavasti hän ei kuitenkaan totu siihen liikaa vuoden mittaan...

Ekaa kertaa uuteen kouluun menossa. Äitiä jänskätti, Miksua ei.

Täällä on muutakin kuin kännykkäkielto.

Seinätkin on vallattu opetuskäyttöön, mutta kivan visuaalisesti.

Kirjasto on iso, avoin tila keskellä koulua.

Go Wildcats!

WELCOME!

Värikäs tokaluokka.

Koulubussit kesälaitumella.

Menestyksen resepti - toimii myös tokaluokan ulkopuolella.

Future Residents

Tiistaina saimme vihdoin ratkaistua kaksi koko vuoden onnistumisen kannalta tärkeintä asiaa: tulevan kodin sekä Miksun koulun. Koulu tietysti riippuu valitusta asuinalueesta, mutta kuten aikaisemmin kirjoittelinkin, tässä tapauksessa alue ja koti valittiin hyvän koulun ja kieliohjelman mukaan.

Ennen tämän viimeisen kohteen löytymistä olimme välillä vähän epätoivoisiakin, kun sopivaa kotia ei millään meinannut löytyä. Kivoja kohteita kylläkin, mutta vaan isojen teiden varsilta, ja me kun tykkäisimme päivisin tehdä muutakin kuin autoilla. (Saattaa tosin olla, että kun helteet tästä vielä seuraaavat pari kuukautta pahenevat, emme enää kävelymatkoista haaveile.) Agenttimme löysi meille sopivan kohteen heti ensimmäisellä tapaamiskerralla, ja laitommekin hakemuksen asunnosta sisään siltä istumalta viime viikon keskiviikkona. Erinäisten vaihdeiden jälkeen meidät hyväksyttiin asukkaiksi, mikä oli iso helpotus. Vihdoinkin voisimme keskittyä mukavampiin asioihin ja nauttia kaupungista!

Aloitimme kuitenkin viettämällä maanantaina hotellilla vatsatautia (Nuppu aloitti sen jo lauantaina, me muut sitten sunnuntaina perässä). Tiistaina olimme taas kaikki tolpillamme, joten suuntasimme jälleen kerran Overland Parkiin vuokrasopimusta allekirjoittamaan. Alun perin katsomamme asunnon lisäksi oli yllättäen vapautumassa myös toinen samanlainen neliö. Tämä uudempi on maan tasalla, eli siinä on parvekkeen sijaan oma patio, eikä autotallista tai ulko-ovelta tarvitse nousta portaita asuintiloihin - aikamoinen etu rattaiden kanssa liikuttaessa. Autotalleja on kuitenkin vain yksi, mutta se on niin pieni haitta, että valitsimme tämän uudemman vaihtoehdon tulevaksi kodiksi. (Agentti tosin mainitsi, että muutaman kerran vuodessa täällä tulee golfpallon kokoisia rakeita, ja silloin olisi kiva saada auto suojaan. Pitää siis huomoida tuo sitten, kun joskus ollaan niin pitkällä, että hommataan autovakuutuksia.) Ja mikä parasta, tämä asunto vapautuisi jo 22.6. eli kymmenen päivää aieimmin kuin toinen vaihtoehto. Se saattaa kuulostaa pieneltä, mutta voin vakuuttaa, että jo parin viikon hotelliasumisen jälkeen oma koti olisi oikein kiva saada mahdollisimman pian.

Varsinaisen vuokrasopimuksen lisäksi kuittasimme monen monta lappua mm. alueen yleisistä säännöistä, tv-antennien asentamisesta, homeen merkkien ilmoittamisesta, tuholaisten torjunnasta, lemmikkieläinsäännöistä jne. Pääsimme myös golfkärryajelulle aluetta kiertelemään: sieltä löytyy  leikkipaikka,  uima-allas, grillailualue sekä pieni golfgreeni puttausharjoituksia varten. 

Alueen ulkopuolella on paikallinen urheilukeskus, jossa on sekä baseball- että jalkapallokenttiä - ihan eurooppalaisiakin - joten voi olla, että Miksulle löytyy oma joukkue ihan kotinurkilta. Koulukin on aika lähellä, parin, kolmen mailin päässä. Lähikoulussa ei ole kieliohjelmaa, joten koulubussi hakee hänet tuonne omaan kouluun ihan kotoa asti, mikä sopii meille mainiosti.  Kävelymatkan päässä meiltä on myös lasten kotieläintila, jota kaikki paikalliset ovat valtavasti kehuneet. Se on arkisin ilmainen, joten arvatenkin tulemme viettämään siellä paljon aikaa. Tilalta löytyy possuja, lehmiä, poneja, minihevosia, kanoja, vuohia ja lampaita sekä niiden lisäksi myös eksoottisempia biisoneita, ilveksiä sekä lintuja. Siellä on myös leikki- ja evästelypaikkoja ja muutenkin tekemistä riittää, sillä tilalla pääsee poniajelulle, voi syöttää vuohivauvoja tuttipullolla ja - jos uskaltaa - voi yrittää lehmän lypsämistä. Nähtäväksi jää, saadaanko vuoden mittaan maitoa ihan lähiruokana. 

Pääsimme taas myös katsomaan kalustettua esittelyhuoneistoa, joka on muuten samanlainen kuin meidän, mutta ilman kolmatta makuuhuonetta. Mallihuoneiston sisustus on amerikkalaiseen tapaan runsas, mutta yritämme löytää itsellemme vähän yksinkertaisemmat ja skandinaavisemmat huonekalut. Toisaalta, maassa maan tavalla; ihan kivakin se on asua vuosi aivan eri tavalla kuin muuten ikinä tulisimme asumaan. Ja mistä sitä tietää, vaikka tämän jälkeen haluaisimme kokolattiamatot uuteenkin kotiimme!

Welcome home!

Kukkakuoseissa löytyy!

Ruokailutilaa

Keittiö ja ovi patiolle.

Master bedroom.

Vaatehuoneissa on kokoa - Suomessa tämä kävisi jo lastenhuoneesta.
Eiköhän tämäkin silti täyteen saada :)

Toinen kylppäreistä. Huomaa puhviverhot ammessa!

Miksun huone.

Ajelulla

Nuppu ottaa rennosti.

Vuokrasopimus taskussa on helppo hymyillä.

Poolille oli eksynyt sorsaemo poikasineen.

Future Residents (ja meidän laina-auto).

Home sweet home!

Crown Center & Dinosaur Exhibit

Tänään Pasi lähti autoliikkeisiin potkimaan renkaita, joten me pääsimme lasten kanssa vihdoinkin vähän huvittelemaan. Koska KC:n eläintarha on tänään kiinni hyväntekeväisyystapahtuman vuoksi, suuntasimme läheiselle ostoskeskusalueelle, Crown Centeriin, jossa on paljon lapsille sopivaa puuhaa. Siellä on mm. juuri avattu Sea Life -meriakvaario, Legoland Discovery Center sekä dinosaurusnäyttely. Ostoskeskuksesssa on myös värikynäfirma Crayolan kahvila ja myymälä, jossa on vaikka mitä askartelu- ja lelujuttuja. Siellä menisi varmasti muutama tunti oikein mukavasti.

Päivä lähti käyntiin aivan käsikirjotuksen mukaan; Nuppu nukahti jo automatkalla ja jatkoi päiväuniaan rattaissa. Rattaiden kanssa ei kuitenkaan päässyt dinomaailmaan, joten päätimme viettää päivän sittenkin Sea Lifessa meriotuksia ihmetellen. Ensin piti kuitenkin syödä jotain, ja lounasta jonottaessamme Nuppu heräsi. Hän oli nukkunut vain vajaan tunnin, eli ihan liian lyhyet päikkärit, ja olikin varsin pahantuulinen, vaikka yleensä herää tyytyväisenä. Koska meidän perheessä harvoin mikään menee niin kuin Strömsössä, alkoi nytkin tapahtua: Nuppu alkoi oksentaa kesken syömisen. Aluksi luulin sen johtuvan ruuan rakenteesta, mutta toisella kerralla oli jo aika selvää, että se on jotain muuta.

Soitin Pasille, jotta pääsisimme ostoskeskuksesta kotiin jatkamaan pahoinvointia. Hän oli juuri istahtanut ensimmäiseen autoon koeajoa varten. Sovimme, että koeajo kutistuu kymmenen minuutin pikapyrähdykseen (toki sinäkin aikana Nuppu ehti vielä parikin kertaa oksennella), ja pian Pasi olikin jo meitä - tai siis Nuppua - hakemassa. Me jäimme vielä Miksun kanssa Crown Centerille, jotta päivä ei menisi hänen kannaltaan ihan hukkaan. Kävimme dinosaurusnäyttelyssä, joka olikin varsin mukava (ja ilmainen!). Kotiin pääsimme parin tunnin päästä hotellin shuttle servicellä, joka on ihan loistava etu tässä keskustan liepeillä ollessa. Nuppu oli taas nukkumassa ja on höyhensaarilla edelleen; nähtäväksi jää mitä tästä vielä kehkeytyy. Miksun puolesta olen kuitenkin tosi tyytyväinen, että vihdoinkin ehdimme rauhassa tehdä jotain lasten juttuja. Kotiinviemisiksi saimme hienon dinosauruspiirustuksen, joka koristaa nyt jääkaapin ovea.

Crown Center Plazalla on kivoja suihkulähteitä,
jotka kyllä kastelevat aukiolla juoksentelevat.
Tänne tullaan vähän lämpimämpänä päivänä uudestaan uikkareiden kanssa.

Näytimme ilmeisesti niin turisteilta, että ystävällinen nainen
tarjoutui kuvaamaan koko porukan legoukon kanssa.

Miksu ja T-Rex.

Miksu poseeraa.

Tulivuorenpurkaus!

Arkeologit työssään, löytönä velociraptorin hammas.

Havaintojen dokumentointia.

Dino, tulivuorenpurkaus ja saniaispuita.

Piirustukset jääkaapin ovessa saavat hotellihuoneenkin tuntumaan enemmän kodilta.