The Finnish Vappu

Melko vilpoisen viikonlopun jälkeen alkoikin yhtäkkiä aikamoinen helle, juuri sopivasti vapuksi. Vielä lauantaina pojat olivat palelleet partioleirilä, mutta sunnuntain aikana lämpötila kipusi jo parinkymmenen paremmalle puolelle ja jatkoi siitä nousuaan maanantainakin. Tiistaina eli vapunaattona lämpöä olikin sitten jo mukavat 28 astetta.

Lähdimme Nupun kanssa aamupäivällä ulkoilemaan ihan tähän kotinurkille. Tarkoitus oli nukuttaa neiti ajoissa päikkäreille, jotta pääsisimme vastaavasti vapun viettoon ajoissa. Pari viikkoa sitten avautunut uima-allas oli vielä katsastamatta, joten ajattelin, että käydään vapun kunniaksi siellä vähän heiluttelemassa varpaita vedessä. Olisihan se pitänyt tietää, että Nuppu oli asiasta ihan toista mieltä: uimaan oli päästävä, joten ei muuta kuin hakemaan uikkareita kotoa.

Ulkoilua kotinurkissa.

Allas ei ole lämmitetty, ja viime aikojen viileiden päivien perusteella odotin jäätävän kylmää vettä, mutta yllätyksekseni se olikin melko siedettävää. Aluksi tietysti vähän kirpaisi, mutta kastautumsien jälkeen  altaassa pystyi olemaan ihan mukavasti. Tämän perusteella veikkaisin vettä parikymmenasteiseksi. Nuppukin uskaltautui kastautumaan ja ihan uimaankin monta kertaa. Talven aikana sana "uimaan" on täysin unohtunut, ja tilalle on tullut "kylpyyn" (tai "pylkyyn", niin kuin se vielä muutama viikko sitten oli). Sen verran riemastuttavaa oli altaalla, että uimasanasto palasi kyllä aktiivikäyttöön ihan saman tien.

Vapputerveiset! Kohta lähtee talviturkki.

Päikkäreiden pakkasimme tavarat ja suuntasimme muutaman mailin päähän kavereiden luokse grillailemaan ja iltaa viettämään. Meillä on täällä grillauksen mekassa aika valtaisa puute, meiltä nimittäin puuttuu kokonaan oma grilli. Asuntokompleksissa kyllä on grillipaikkoja, mutta ei niin kätevästi, että oltaisiin niitä vielä käytetty. Harkinnassa on oman fire pitin hankkiminen, parkkipaikalla kun saa grillailla ihan itsekin. Sen verran maistuvia olivat grillivartaat ja muut herkut, että oman grillin hankinta taitaa olla aika lähellä.

Chillailua ja grillailua.

Futista - eurooppalaisittain.

Hyvän vapun aineksia.

Valmiina grilliin.

Meitä oli koolla aikamoinen joukko suomalaisia, yhteensä kymmenen aikuista ja lasta plus illan amerikkalainen isäntä. Suomenkielisen pälätyksen lomassa oli kiva taas huomata, miten hyvin Miksu jo pärjää englannilla. Cokiksen tai pelikaverin kinuminen sujuu jo oikein hyvin, samoin futismaaleista kiistely. Isäntäväellä on myös useammanlaisia lemmikkejä, joita on aina kiva rapsutella. Omaa kattia on aikamoinen ikävä, ja muutkin karvanaamat auttavat siihen vaivaan ainakin vähän.

Vappumenu.

Nuppu napostelee.

Mahtuisiko vielä jotain?

Nupun annoskoko on monikymmenkertaistunut viime vapusta.

Vapun kruunasivat supisuomalaiset, kotitekoiset herkut, joita kotiväki oli meile väsännyt: sima ja munkit. Mielettömän hyviä - niitä munkkejakin ehkä pitäisi opetella tekemään itse. Myös Kansasin aurinko helli vapunviettäjiä, vielä nyt yölläkin on yli kaksikymmentä astetta lämmintä. Mutta eihän tämä olisi Kansas, jos se ei kohta muuttuisi: torstaiksi lupaillaan jo räntäsadetta (itse en tuohon usko ennen kuin näen). Sitä ennen vietetään vielä huomenna vappupiknikkiä meidän uima-altaalla. Saa paistaa!

Kuohujuomaa!

Vappumunkkeja ja simaa - kyllä maistui!

Tässä lähipäivien sää, melkoinen täyskäännös tulossa taas.
Huomenna nautitaan vielä vappupiknikistä poolilla!

May Day

Tapahtumarikas ja melko ikimuistoinen vappu alkaa olla takana päin. Vappuaattona aamupäivästä teimme talokaupat ja myimme nykyisen kotimme - snif! Onneksi se pääsi hyvään kotiin ja ihan lähipiiriin, tänne nimittäin muuttaa muutaman viikon päästä pikkuveljeni tyttöystävänsä kanssa. Vaikka asia ei olisi enää paremmin voinut mennä, niin silti nyt on vähän haikea olo. Tämä koti on ollut meille hirmuisen rakas ja tärkeä paikka - siksi varmaan yritimmekin asua täällä pitempään kuin olisimme mahtuneet. Tänne on TYKSistä kannettu pikkuiruiset vauvamme, täällä on opittu kävelemään ja piirrelty vähän seinillekin (muistettiinkohan mainita kaupanteossa?). Täällä on maailman mahtavimmat naapurit ja terassille paistaa ilta-aurinko kesällä puoli kymmeneen. Taitaa olla aika ilmiselvää, että olen seiniin kiintyvää tyyppiä, mutta kohta on aika jättää nämä kulmat taakse ja vaihtaa ihan uusiin maisemiin. Olen superonnellinen uusien asukkaiden puolesta, saatte tästä ihanan kodin!

Vappu lähti kivasti käyntiin, kun juhlistimme talokauppoja perheen kesken Vaakahuoneen terassilla. Ilta jatkui perinteisesti ystävien kanssa, lakituksen jälkeen siirryimme ravintola Auroraan syömään. Vappu on meidän perheessä vahvasti myös lasten juhla, joten mukana menossa oli kolme pojanviikaria sekä Nuppu. Vaikka ravintola valittiinkin sillä perusteella, että käytössä on hotellin leikkihuone, kutistui vauhdikas illallinen yhteen ruokalajiin. Tilanne oli kuitenkin ennakoitu ja kavereiden luona odotti annokset taivaallista valkosuklaa-mango -pannacottaa, nam!

Lapsia oli valvotettu ilmeisesti niin paljon, että taisimme saada viikon pisimmät yöunet, kun ymmärsimme sentään itsekin mennä melko ajoissa nukkumaan. Tänään sitten starttasimme heti aamupäivästä vapputorille. Perusteellisen tarjontaan perehtymisen jälkeen Miksu valitsi vappuleluiksi tuulihyrrän (tämä on ikisuosikki, pakko saada joka vappu) sekä limaisen, vilkkuvan ja pesuaineelta haisevan pitkätukkaisen kumiukon pään. Nuppu sai nauttia vielä pelkästä vapputunnelmasta ja torilla riittikin paljon ihmeteltävää, mitä hän sitten osoitteli pienellä etusormellaan ja huudahteli "oi-joi!" Tämä on Nupulle hyvin tyypillinen, joskin ulkopuolisesta varsin huvittava ja vähän teatraalinenkin tapa. Muu höpötys on vielä melkein pelkkää jokellusta, mutta tuo yleishuudahdus "oi-joi" tulee kyllä ihmeen oikein - ja joka tilanteessa. Torilta siirryimme vielä toipumaan Fontanan brunssille, jonka jälkeen kippasimme muksut hoitoon ja lainasimme pakettiauton muuttolaatikoiden kuskaamista ja tonttikeikkaa varten. 

Viime viikolla kuulimme nimittäin villin huhun, että tontillamme on nähty kaivinkone. Ihanko oikeasti siellä nyt alkaisi tapahtua? Viikon mittaan on monta kertaa tehnyt mieli käydä katsomassa, mutta vaikka matka ei pitkä olekaan, emme yksinkertaisesti ole ehtineet poiketa. Nyt siis lastasimme kymmenisen siirtoa odottavaa muuttolaatikkoa sekä koskettimet autoon ja huristimme ensin varastolle. Vaikka täällä kotona ei juuri missään näy se, että laatikoita on varastolle kannettu jo kymmeniä, niin varastokoppi sen sijaan alkaa täyttyä. Ja meillä kun piti olla iso varasto irtaimiston määrään nähden... Siitä tuleekin sitten varsinaista tetristä, kun joskus pääsemme huonekaluihin asti. 

Varastolta ajeltiin sitten vielä tontille katsomaan, ja ihme ja kumma - kannot ja maapohja olivat poissa ja tilalla kallionnyppylöitä. Osaa tontista oli jo vähän täytetty, joten siitä hahmottaa vähän pihaakin - tosin se vaatii melko hyvä mielikuvitusta. Lähtömme ilmeisesti lykkääntyy suunnitellusta muutamalla päivällä, joten ehdimme käydä tontilla vielä jatkossakin töiden edistymistä ihmettelemässä. Sitten ollaankin pitkään pelkästään Skypen ja sähköpostin varassa, mutta joulun Suomen-visiitillä päästään vähän ehkä näkemään väliseiniäkin jo. Teoriassa on mahdollista, että kun vuoden päästä palaamme, meillä on pihamultia myöten valmis koti. Sitten ajetaankin varmaan lentokentältä suoraan tontille - tai siis kotiin - ja epäilenpä, että se jännittää paljon enemmän kuin matkalle lähtö nyt.

Vappulounaalla

Sormiruokailua - vappulounas se tämäkin

Lakki päähän!

Lakituksessa

Poikanen ja tyttönen

Missäs niitä tuulihyrriä on?

Boing!

Näiden puuttumista ei juurikaan meillä huomaa.

Alku. (Oikeassa laidassa olohuone. Joskus.)

Ylioppilas vuosimallia 2030?