Tapahtumarikas ja melko ikimuistoinen vappu alkaa olla takana päin. Vappuaattona aamupäivästä teimme talokaupat ja myimme nykyisen kotimme - snif! Onneksi se pääsi hyvään kotiin ja ihan lähipiiriin, tänne nimittäin muuttaa muutaman viikon päästä pikkuveljeni tyttöystävänsä kanssa. Vaikka asia ei olisi enää paremmin voinut mennä, niin silti nyt on vähän haikea olo. Tämä koti on ollut meille hirmuisen rakas ja tärkeä paikka - siksi varmaan yritimmekin asua täällä pitempään kuin olisimme mahtuneet. Tänne on TYKSistä kannettu pikkuiruiset vauvamme, täällä on opittu kävelemään ja piirrelty vähän seinillekin (muistettiinkohan mainita kaupanteossa?). Täällä on maailman mahtavimmat naapurit ja terassille paistaa ilta-aurinko kesällä puoli kymmeneen. Taitaa olla aika ilmiselvää, että olen seiniin kiintyvää tyyppiä, mutta kohta on aika jättää nämä kulmat taakse ja vaihtaa ihan uusiin maisemiin. Olen superonnellinen uusien asukkaiden puolesta, saatte tästä ihanan kodin!
Vappu lähti kivasti käyntiin, kun juhlistimme talokauppoja perheen kesken Vaakahuoneen terassilla. Ilta jatkui perinteisesti ystävien kanssa, lakituksen jälkeen siirryimme ravintola Auroraan syömään. Vappu on meidän perheessä vahvasti myös lasten juhla, joten mukana menossa oli kolme pojanviikaria sekä Nuppu. Vaikka ravintola valittiinkin sillä perusteella, että käytössä on hotellin leikkihuone, kutistui vauhdikas illallinen yhteen ruokalajiin. Tilanne oli kuitenkin ennakoitu ja kavereiden luona odotti annokset taivaallista valkosuklaa-mango -pannacottaa, nam!
Lapsia oli valvotettu ilmeisesti niin paljon, että taisimme saada viikon pisimmät yöunet, kun ymmärsimme sentään itsekin mennä melko ajoissa nukkumaan. Tänään sitten starttasimme heti aamupäivästä vapputorille. Perusteellisen tarjontaan perehtymisen jälkeen Miksu valitsi vappuleluiksi tuulihyrrän (tämä on ikisuosikki, pakko saada joka vappu) sekä limaisen, vilkkuvan ja pesuaineelta haisevan pitkätukkaisen kumiukon pään. Nuppu sai nauttia vielä pelkästä vapputunnelmasta ja torilla riittikin paljon ihmeteltävää, mitä hän sitten osoitteli pienellä etusormellaan ja huudahteli "oi-joi!" Tämä on Nupulle hyvin tyypillinen, joskin ulkopuolisesta varsin huvittava ja vähän teatraalinenkin tapa. Muu höpötys on vielä melkein pelkkää jokellusta, mutta tuo yleishuudahdus "oi-joi" tulee kyllä ihmeen oikein - ja joka tilanteessa. Torilta siirryimme vielä toipumaan Fontanan brunssille, jonka jälkeen kippasimme muksut hoitoon ja lainasimme pakettiauton muuttolaatikoiden kuskaamista ja tonttikeikkaa varten.
Viime viikolla kuulimme nimittäin villin huhun, että tontillamme on nähty kaivinkone. Ihanko oikeasti siellä nyt alkaisi tapahtua? Viikon mittaan on monta kertaa tehnyt mieli käydä katsomassa, mutta vaikka matka ei pitkä olekaan, emme yksinkertaisesti ole ehtineet poiketa. Nyt siis lastasimme kymmenisen siirtoa odottavaa muuttolaatikkoa sekä koskettimet autoon ja huristimme ensin varastolle. Vaikka täällä kotona ei juuri missään näy se, että laatikoita on varastolle kannettu jo kymmeniä, niin varastokoppi sen sijaan alkaa täyttyä. Ja meillä kun piti olla iso varasto irtaimiston määrään nähden... Siitä tuleekin sitten varsinaista tetristä, kun joskus pääsemme huonekaluihin asti.
 |
| Poikanen ja tyttönen |
 |
| Missäs niitä tuulihyrriä on? |
 |
| Boing! |
 |
| Näiden puuttumista ei juurikaan meillä huomaa. |
 |
| Alku. (Oikeassa laidassa olohuone. Joskus.) |
 |
| Ylioppilas vuosimallia 2030? |
Nostan niin paljon hattua (vaikka ylioppilaslakkia!) teille! Kaiken muuttohässäkän ja muun keskelllä vietitte ihan oikeasti vielä Vappuakin! Wau, olette oikea Ihme Perhe! Tuossa asenteessanne on opittavaa muillekin, kyllä asiat lutviutuvat ja elämä kantaa - vähemmälläkin stressaamisella! Ja lasten takia aivan mahtavaa, ettei vappufiilistä jätetty välistä! Nähdään! terveisin nimimerkki Islan äiti:)
VastaaPoistaKiitos vaan, mutta tässä kohtaa on pakko tunnustaa, että viime päivät (okei, melkein koko viikko) ollaan keskitytty vähän liikaakin kaikkeen kivaan. Ja stressi iskisi kyllä heti, jos kurkkaisi vaatekaappiin (ei olla vielä aloitettukaan niiden perkaamista), mutta taidan jättää sen taas huomiseen... Lähtöportilla sitten näkee, mitä oikeasti ehdittiin pakata mukaan ja mitä ei. Mutta vappu oli kyllä kiva, ja tämän kaiken keskelle todellakin kaipaa välillä vähän tuuletusta, joten sopivasti se osui tänäkin vuonna :)
VastaaPoista