Spring Break

Lomat ja kyläilyt ovat takanapäin, mutta niistä kirjoittaminen - varsinkin kuvien kanssa - saa odottaa vielä parempaa hetkeä. Lomalta palattuamme on ollut tolkuttoman paljon rakennusasioita pöydällä ja tällä viikolla on valvottu parina yönä toooodella myöhään niiden kanssa. Sama tahti jatkunee lähiviikot, mutta yritän ehtiä silloin tällöin kirjoittelemaan meidän kuulumisia. Olisi kiva kirjailla täältä itsellekin muistiin enemmän ihan arkisia juttuja, mutta jotenkin kiireet vievät aina mennessään. Varmaan ainakin niitä lomajuttuja tulee täydennettyä myöhemminkin. Lyhyesti voisin todeta että kivaa oli, sekä lomalla että täällä kotona vieraiden kanssa!

Miksulla on ollut viime viikon torstaista asti Spring Break eli koulun kevätloma. Kevät on kyllä täkäläisestä säästä vielä todella kaukana. Viime viikolla käväistiin kyllä jo yli kahdenkymmenen, taisipa mittari kutitella ihan kahtakymmentäkuutta astetta, jolloin farkut ja t-paita olivat aivan liikaa. Kahden päivän päästä tuli taas jo lunta, räntää ja vettä. Viime vuonna oli tähän aikaan jatkuvasti 20 - 25 astetta ja kuulemma pihanurtsejakin oli saanut jo useamman kerran ajella.

Minulla taas oli tänään ensimmäinen kerta, kun käännyin autolla takaisin kotiin sään takia. Tarkoitus oli käydä muksujen kanssa Wonderscope-nimisessä lasten puuhapaikassa, mutta yritykseksi jäi. Lunta sateli jonkin verran jo lähtiessämme ja tiet olivat märkiä ja loskaisia. Auton mittarista huomasin, että ilma olikin pakkasen puolella, - 3 C. Ajattelinkin, että tiet ovat varmaan nopeasti aika jäisiä. Motarilla sitten oli ensimmäisessä liittymässä betonielementtejä kuljettanut rekka poikittain, paloautot paikalla ja poliisit ohjaamassa liikennettä. Seuraavassa liittymässä lastattiin hinausauton kyytiin Porchea, joka oli ilmisesti tullut vauhdikkaasti liittymästä sisään ja jatkanut yhtä vauhdikkaasti toiselta puolelta ulos. Sen jälkeen päätin kääntyä takaisin, sillä en todellakaan halunnut joutua paluumatkalla highwayn ruuhkaan tuolla kelillä. Wonderscope jäi siis toiseen kertaan.

Spring Breakia on meillä vietetty varsin rauhallisesti. Öiset kuutamourakoinnit raksajuttujen parissa ovat verottaneet päiväaktiviteetteja ja huonot säät ulkoiluja, mutta ihan kivaa on ollut silti. (Sen verran ollaan ilmeisesti amerikkalaistuttu, että ulkoilu huonolla ilmalla ei oikein houkuttele. Suomessa sitä ei edes mieti, koska muuten saisi olla sisätiloissa lokakuusta maaliskuulle.) Meillä oli treffisuunitelmia Miksun luokkakaverin perheen kanssa tälle viikolle, mutta heille tuli norovirus kylään viime viikonloppuna ja he viettävät sitä koko perheen voimin edelleen. Onneksi ei ehditty nähdä...

Lauantaina saattelimme vieraat iltapäivästä lentokentälle ja sanoimme hyvästit taas vähäksi aikaa. Se on aina yhtä surkeaa, mutta onpahan jotain kivojakin asioita odotettavissa sitten Suomeen paluuseen liittyen. Lentokenttäkeikan jälkeen olimme kaikki ihan valmiita päiväunille, ja ihan hirvitti ajatella toisilla edessä olevaa parinkymmenen tunnin matkustusta. He kun olivat perillä vasta seuraavana aamuna meidän aikaa. Väsymyksestä huolimatta piipahdimme vielä "Amerikan Ikeassa", Nebraska Furniture Martissa. Se on Legendsin shoppailualueella, jossa olemme kyllä juosseet lukemattomia kertoja, mutta koskaan emme ole vielä huonekalukauppaan ehtineet. Ei ollut suuri mene(s)tys, voisin todeta. Kaikki on niin amerikkalaista, että omaan makuun istuvia juttuja ei oikein löydy. Jotain pientä sisustustavaraa toki, mutta nyt sellaistakaan ei tarttunut mukaan. Miksu tosin löysi hauskan pikku taulun, jonka ehdottomasti halusi minulle ostaa - jopa niin paljon, että lupasi maksaa sen ihan omista rahoistaan. Siinä kohtaa isi heltyi ja lupautui maksumieheksi.

Ihana. Tosin aika huoleton saa olla, ennen kuin
nämä täkäläiset kokolattiamatot ovat "sticky".

Sunnuntaina täällä vietettiin St. Patrickin päivää varsin viluisissa merkeissä. Perjantain lämpöaalto oli enää muisto vain ja vähällä oli, ettei jätetty mekin kemuja väliin. Tuiskua uhmaten ajoimme kuitenkin Westportin kaupunginosaan paraatia katsomaan. Kaikkialla vihersi, niin vaatteet, kaulakorut, kojuissa myytävä muovikrääsä kuin myös ravintoloiden tarjonta oluesta munakkaisiin. Irkkufiilistä siis. Paraatissa marssi jos jonkinmoisia tahoja, irlantilaistaustaisista perheistä (eli klaaneista) eläintarhan väkeen ja tanssiryhmiin. Tarkenimme katsoa paraatia vajaan tunnin (se on parituntinen spektaakkeli), sitten lähdimme etsimään lämmintä paikkaa ja lounasta. Westportin ravintoloista meidät käännytettiin ulos alaikäisten eli lasten takia, vaikka kello oli hädintuskin kaksitoista päivällä. Kaikesta päätellen luvassa oli varsin kostea juhla illemmalla, vaikka sunnuntai olikin. Ruokimme sitten itsemme Plazalla hyväksi havaitussa California Pizza Kitchenissä.

Paraatia katsomassa.

Klaanit tulevat!

Nupun suosikki  (yllätys!).

Miksun suosikki.

Poliisien pukeutumisesta voi arvailla lämpötilaa...

Kyllä, siinä todellakin on jättikokoinen pytty,"going" home -mökki ja amme,
jossa suihku. Mahtoi olla lämpöistä kylpijäherralla.

Renessanssijuhlien väkeä - vieläkin harmittaa, ettei syksyllä ehditty käydä siellä.

Vaihteeksi ihan tavallinen irkkumökki menninkäisineen.

Irkkufiiliksissä.

Eilen eli keskiviikkona kävimme Crown Centerissä. Ajattelin vähän että menisimme Science Cityyn, mutta Miksu halusi taas Kaleidoscopeen, joten sinnepä siis. Viime viikolla löysimme hyvän italialaisen ravintolan Crown Centerin ravintolamaailman burgeri- ja sändäripaikkojen joukosta, ja luulenpa, että siitä tuli minun uusi suosikkini niillä nurkilla. Ennen Kaleidoscopen askartelusessiota suuntasimme siis sinne lounaalle. Kaleidoscopen jälkeen poikkesimme vielä Chip's Chocolate Factoryssa, jossa tehdään ihania fudgeja ja saapa niitä maistaakin, jos oikeaan aikaan paikalle osuu. Lopuksi ehdimme vielä reiluksi tunniksi Crown Centerin alakerran Funville-puuhapaikkaan. Alakerrassa on tila, jossa on ilmaisia, vaihtuvia näyttelyitä lapsille. Viime kesänä siellä oli dinosauruksia, syksymmällä joulumaa ja nyt sitten Funville, pieni lavastekaupunki, jossa saa leikkiä ja kokeilla eri ammatteja. Funvillestä löytyivät niin autokorjaamo, koulu, sairaala, avaruusasema (no tietysti), urheilustadion, kampaamo, sirkus, autorata, eläinlääkäri, tv-asema ja vaikka mitä. Siellä olimmekin sitten sulkemisaikaan asti. Nuppu nukahti kotimatkalla, mutta onneksi ei liian pitkäksi aikaa, vaan saimme molemmat muksut ihan ajoissa yöunille ja pääsimme myös itse ajoissa nukkumaan - ihan ennen puolta yötä - ties kuinka pitkästä aikaa. Ihan luksusta.

Huomenna on sitten jo viimeinen virallinen Spring Break -päivä ja se menee kaveritreffien merkeissä. Meillä on Nupun kanssa tyttöporukan treffit kaverin luona ja Miksu menee oman kaverin luo kyläilemään. Illaksi ajattelin vielä järjestää Miksulle jonkun yllätyksen loman kunniaksi - ehkäpä mennään leffaan, naapuriteatterissa menisi sopivasti 3D-versio Croods-luolamiesleffasta. Se voisi olla minullekin sopivampi kuin viimeviikkoinen Die Hard.

Milanossa.

Maitotyttö.

Ihana Kaleidoscope!

Nuppu sai Hallmarkilta lahjaksi prinsessakirjan ja Miksu
 äänitettävän valokuvakehyksen. Tykkäsivät kovasti! 

Fudgea ilmassa. Kohta saa maisiaisia.

Funville.

Ravintolahommissa.

Avaruusasemalla.

Kutituselvytystä (defibrillaattorit on so last season!)

Nuppu koulun penkillä.

Mikä vikana?

Weather girl poisti sadepilvet Kansasin taivaalta.

Tärkeä puhelu Oval Officessa.

Valentine's and Beyond

Suomesta kotiutumisen jälkeen on arki jatkunut tavallisen vauhdikkaana. Koska elämä ei edelleenkään osoita mitään rauhoittumisen merkkejä, on turha haaveilla jäsennellyistä tai edes jonkun otsikon alla pysyvistä blogikirjoituksista. Jotta kuitenkaan ei menisi ihan hiljaiseloksi, laitan tällä kertaa ison kasan kuvia viime viikolta.

Nyt olemme taas pakkailleet tavaroita seuraavaa reissua varten. Lauantaina lähtee kone kohti Floridaa, jossa tapaamme pitkästä aikaa myös lasten isovanhemmat. Ohjelmassa on ensin pari päivää Orlandoa ja sitten viisi reipasta päivää Disney Worldissa. Orlandon jälkeen pääsemme vielä viikoksi risteilemään itäiselle Karibianmerelle. Laivan pysähdyspaikkoja ovat St. Maartin, Cococay Bahamalla sekä Charlotte Amelie St. Thomasilla. Disney Worldin jälkeen laiskottelu laivalla tuleekin epäilemättä ihan tarpeeseen.

Pari päivää kotiutumisen jälkeen saamme taas vieraita tänne, kun minun ja Nupun kummitädit (äiti ja tytär siis) saapuvat kylään. Niiden naisten kanssa ei ole koskaan tylsää! Tosin en tiedä, millaista lomaa heillä on odotettavissa. Nuppu yrittää juoksuttaa kummitätiään jo Skypessäkin, ja meillä on tuoreessa muistissa, miten nopeasti lapset viime kerralla omivat meidän vieraat.... että tervetuloa vaan, teitä odotetaan jo kovasti!

Laskiaista vietimme paremman puutteessa Franklin Parkissa.

Lapsille kelpasi kyllä puistolaskiainenkin,
mutta eivätpä tainneet muistaa laskiaispullia!

Miksu leikki hippaa jonkun pojan kanssa, joka kutsui Miksua "scary kiddoksi". Ei ihme!

Franklin Parkissa on harvinaisuus: hiekkalaatikko ja oikein lelujakin!

Yyh, likaa! Nuppu ei juurikaan
ole päässyt kosketuksiin maan kanssa,
joten aluksi leikistä ei meinannut tulla mitään.

Mutta lähtihän se sitten kaverin avustuksella sujumaan!

Lapiohommissa.

Arvatkaas kenen hanskat jäivät kotiin?
Onneksi isoveljellä oli ylimääräiset - hyvin sopivat!

Laskiaista.

Pitkiä pellavia! (Vai pitäisikö olla mittavia maissintähkiä?)

Jonnekin ollaan taas menossa.
Nuppu tykkää pukemisesta, ja pukee kyllä päälleen
kaikki mitä vähänkään löytää.

Tässä tehdään ystävänpäiväkortteja luokkakavereille.

Nuppu lähdössä Miksun luokan Valentine's Partyyn.

Juhlissa tehtiin syötäviä ystävänpäiväkortteja.
Huomaa muuten terveelliset snacksit!

Onko nyt varmasti tarpeeksi kuorrutteita?

Lapset tekivät vanhemmille lahjaseteleitä.
Minä sain leipuriapulaisen kakuntekoon.  

Nupulla oli omat eväät.

Kotona inventoitiin ystävänpäiväkortit ja -karkit.

Lahjalukemista lapsille.

Ystävänpäivän puistotreffit kavereiden kanssa.

Miksulla oli leikkitreffit Josephin luona,
ja Joseph tuli meidän kanssa vielä puistoon.

Miksu on alkanut lukea ihan omaksi ilokseen, siis muutakin kuin lukuläksyjä.
Yllätykseksi kieli onkin jo englanti!

Nupun kanssa kavereita treffaamassa.

Old Chicagon cookie-paistinpannu.
Pienet annokset olivat kuulemma loppu,
joten toivat tämän. Voi harmi!

Valmiina Disney Worldiin!

Joko mennään?

Friends Are Like Stars

Tämä on niin totta - ja varsinkin nyt . Ihanaa ystävänpäivää rakkaat muruset!

Super Bowl Sunday

Sunnuntaina pelattiin amerikkalaisen jalkapallon finaaliottelu, Super Bowl. Se on suuremman luokan spektaakkeli, jota voi hyvinkin seurata, vaikka ei lajista muuten niin kiinnostunut olisikaan. Pelkästään puoliaikashow on varsin näyttävä, ja myös mainoksia katsotaan ihan niiden viihdearvon takia. Matsin katkoilla nähdäänkin maailman  kalleimmat mainossekunnit - tänä vuonna puoli minuuttia taisi maksaa 3,8 miljoonaa dollaria, ja se on paljon se. Super Bowl -mainosten tuotantoon käytetäänkin käsittämättömiä summia rahaa ja paljon aikaa - vaihtelevin tuloksin. Heti ottelun jälkeen netissä alkaa mainosten ankara rankkaaminen paremmuusjärjestykseen. Minä pystyn siis perustelemaan Super Bowlin katsomisen ihan ammatillisillakin syillä. Katkolla nähtiin niin hienoja toteutuksia kuin hyviä oivalluksiakin, mutta myös floppeja. Miksun suosikki oli Kia-mainos "Space Babies".

Ajattelimme katsoa matsia naapurin sporttibaarissa, jossa oletettavasti olisi kotikatsomoa enemmän tunnelmaa sekä myös hyviä wingsejä. Miksulla oli päivällä korismatsi ja -treenit, joten ulkoilu jäi vähiin ja päätimme tehdä vielä kävelylenkin ennen illan peliä.  Suuntasimme läheisen Farmsteadin takaa lähteville kävelyreiteille, jossa emme olekaan aiemmin olleet. Katsoin nopeasti kartasta, että polut kiertävät siellä golfkentän reunametsikössä ja tulevat tien varteen "korttelin" päässä meiltä. (Korttelilla tarkoitan ruutukaava-aluuen yhtä ruutua, isompien teiden erottamaa pätkää siis.) Ihan lähinaapurustoa lukuunottamatta täällä tulee liikuttua pääasiassa autolla, koska kävellen ei juuri minnekään pääse. Samalla sitä tulee ihan sokeaksi etäisyyksille. Minulla ei ole aavistustakaan edes tuttujen automatkojen pituuksista, sillä matkat mitataan täällä lähinnä ajassa. Autolla tuokin olisi ollut ihan pieni pätkä, mutta nyt meni pieleen. Lähdimme kiertämään lenkkiä Farmsteadin vierestä ja moikkasimme matkalla biisonin ja puhvelin, jotka talvehtivat siellä maatilan aidan takana. Alkumatka meni vielä reippaasti, mutta puolivälin jälkeen alkoi koripalloilijan tassuja painaa ja isi sai kantaa Miksua välillä reppuselässäkin. Loppumatkasta tuli jo ihan pimeää ja Nuppukin nukahti rattaisiinsa. Myöhemmin katsoin kartasta, että lenkki lähenteli jo viittä kilometriä, ei mikään ihme että väsytti. Matsi oli jo alkanut kun vihdoin pääsimme Coach'siin perille.

Korista.

Alkumatkasta.

Anybody home?

Golfkentän laitamilla oli melkoisen hienoja taloja uima-altaineen
- ja olipa jossain ihan oma vesiliukumäkikin.

Balanssissa.

Baarissa oli tunnelmaa ja peliä katseltiin isoilta screeneiltä. Saimme wingsit ja hodarit pöytään ja Nupunkin ruokittua. Ottelu pelattiin New Orleansin Superdomella, mikä on aika vaikuttavan kokoinen areena: se vetää noin 80 000 katsojaa. Vastakkain olivat San Francisco 49ers ja Baltimore Ravens. Matsi oli myös sikäli mielenkiintoinen, että siinä kohtasivat eri joukkueita valmentavat veljekset. Miksu kyseli kumpaa joukkuetta me kannatamme, ja pienen pohdinnan jälkeen päätimme olla altavastaajien eli Baltimore Ravensien puolella. Pelin säännöt alkavat olla sen verran hallussa, että pelejä pystyy jo seuraamaan, mutta yksityiskohdat ja hienoudet ovat minulla vielä hämärän peitossa. Kiva sitä siltikin oli seurata. Amerikkalainen jalkapallo kiinnostaa myös ihan ilmiönä yleisemminkin ja Kansasista todella löytyy urheiluhullua porukkaa. Lisäksi tämänkin lajin parista löytyy mielenkiintoisia henkilötarinoita, sekä historiasta että nykypäivästä.

Hodareita, murusia ja matsia Coach'sissa.

Asiaa paremmin tuntevien mielestä 49ers oli ennakkosuosikki, mutta alun jälkeen johdossa olikin vähän yllättäen Ravens. Puoliajallekin mentiin Ravensin johdossa. Puoliaikashow oli kaikin puolin näyttävä, kunnes yhtäkkiä napsahtivat sähköt poikki ja puoli stadionia pimeni. Sähkökatkon jatkuessa lähdimme kotiin, koska lapset piti saada unille. Niinhän siinä silti kävi, että kotona katsoimme matsin loppuun asti, ja seuraavana aamuna meillä oli kaksi väsynyttä muksua. Ai niin, tiukan matsin voitti Ravens. Sähkökatkon jälkeen 49ers teki huiman nousun, mutta se ei ihan riittänyt. Kannatti olla altavastaajien puolella tällä kertaa.

Kotikatsomossa.

Pallo!

Jotenkin voisi luulla...

...että muksut kannattivat sittenkin eri joukkueita...

...vai kuinka?