Perjantai alkoi jännästi, kun Miksun englanninopettaja tuli kylään meille tänne hotellille. Saimme Blue Valleyn koulupiirin edustajalta suosituksen opettajasta, jolle sopi aloittaa enkuntunnit Miksun kanssa jo nyt kesällä. Mary osoittautui sydämelliseksi naiseksi ja varsin pätevän oloiseksi opettajaksi. Ensimmäisen oppitunnin saimme heti tavatessa: hän toi meille Kansasin nimikkokukkia, auringonkukkia. Täytyy kyllä nostaa hattua naiselle, joka työkseen opettaa täysin englantia taitamattomia lapsia puhumaan. Haaste on aikamoinen, mutta on kuulemma myös hyvin palkitsevaa huomata, kuinka kieli alkaa pikku hiljaa tarttua ja kun lapsen kanssa pystyy kommunikoimaan kunnolla. Tunnin tutustumisen jälkeen sovimme opiskelun aloittamisesta reilun viikon päästä, kun hänellä seuraavaksi on aikaa. Siihen saakka Miksu saa harjoitella englantia nettitehtävien parissa. Ensimmäisinä päivinä täällä Miksun kielitaito rajoittui siihen, että hän osasi laskea kymmeneen, tilata maitoa ravintolassa ja sanoa kiitos. Nyt on matkaan tarttunut jo muutamia fraaseja; hän osaa kertoa kysyttäessä nimensä ja ikänsä sekä vastailla ja huikkailla itsekin kaikenlaisia tervehdyksiä heipoista hyvänyöntoivotuksiin.
 |
| Kansas - The Sunflower State. |
Lounaalla Pasi tuli hotellille tuomaan auton takaboksiin unohtuneet rattaat ja heitti töihin mennssään meidät taas Crown Centerille. Olin kuullut, että siellä on kortti- ja lahjatavarafirma Hallmarkin ylläpitämä askartelupaja, Kaleidoscope nimeltään, ja ajattelimme poiketa siellä. Hallmark on Kansas Citystä lähtöisin oleva jättiyritys, jolla on lonkeroita maailman joka kolkassa. Hallmarkiin törmää täällä kaikkialla, ja yllättävän monessa käänteessä tulee esiin sen merkitys koko täkäläiselle yhteisölle. Yritys sai alkunsa yli sata vuotta sitten, kun Hallin veljekset aloittivat Kansas Cityssä korttikaupan, ja se on pysynyt tiukasti perheyrityksenä läpi vuosikymmenten.
Ennen Kaleidoscopea kävimme lounaalla, tällä kertaa värikynäfirma Crayolan (osa Hallmarkia muuten) kahvilassa, jossa ruokalistakin on ryhmitelty eri värien mukaan. Annoksia odotellessa Miksu väritteli omaa ruokailualustaansa. Täällä on vähän joka ravintolassa tapana, että (lasten) menu on kertakäyttöinen värityskuva, jonka mukana tulee muutama väriliitu - Crayolan tietysti, kuinkas muuten. Crayola Cafen manageri kuuli tarjoilijalta meidän olevan Suomesta ja tuli juttusille kanssamme pitkäksi aikaa. Hän osoittautui varsinaiseksi Suomi-faniksi, joka aloittaa päivänsä aina Presidentti-kahvilla ja syö sujuvasti salmiakkia, jopa Turkinpippureita. Suomi-innostuksen ja Pauligin kahvitoimitusten takana on joukko suomalaisia ystäviä, joista ainakin osa on kahvilassa aikoinaan työskennelleitä opiskelijoita. Tällä hetkellä ei kuitenkaan suomalaisia siellä ole. Mies tunsi jonkin verran Helsinkiä, olipa käynyt siellä yliopistolla luennoimassakin, ja tiesi myös Turun sijainnin suunnilleen. Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi uudelleen, suomalaiset kun kuulemma ovat aivan erityisen tervetulleita.
 |
| Väritystä Crayola Cafessa. |
 |
| Kaleidoscopeen menossa - jotain jännää on luvassa! |
Vatsat täynnä suunnistimme lopulta Kaleidoscopeen, jossa olikin askartelusessio juuri alkamassa. Paikka on ilmainen (taas yksi maksuton ja kiva lasten aktiviteetti!), mutta lippu piti silti jonottaa, sillä tilaan päästettiin vain nelisenkymmentä henkilöä kerrallaan vajaaksi tunniksi askartelemaan. Jo odotustila oli mielikuvitusta kutkuttava, mutta kun ovet Kaleidoscopeen aukenivat, olimme silmät ymmyrkäisinä ihmetyksestä. Olin odottanut loisteputkien alla olevia pitkiä pöytiä papereineen ja väriliituineen, mutta tämä oli jotain aivan muuta. Tilan jokainen neliösentti oli maalattu, muokattu ja koristeltu mitä mielikuvituksellisemmilla jutuilla. Ovensuussa oli jättiläisvalas, jonka vatsaan pääsi tekemään äänitaideteoksia, katosta roikkui kaloja, erikoisen muotoiset pylväät oli koristeltu sadoin pyörein pikku peilein, keskellä huonetta oli jättimäinen hyönteinen, jonka selässä istui prinssi ja niin edelleen. Kaikkialla oli jotain jännää katsottavaa, tutkittavaa ja askarreltavaa.
 |
| Valas ja muita kaloja. Valaan vatsassa sai säveltää musiikkia. |
Miksu oli aivan haltioissaan. Hän säntäili ensimmäiset viisi minuuttia sinne tänne kokeilemassa kaikkea, malttamatta pysähtyä mihinkään - ei varsinkaan askartelemaan. Tilassa oli pöytiä ja erilaisia lokerikkoja täynnä askartelumateriaaleja - osa arvatenkin korttituotannosta yli jäänyttä tavaraa, osa varta vasten tänne tehtyä. Oli kimaltavia nauhoja, erimuotoisia konfetti-tyyppisiä kartonkikuvioita, numeroita, kirjaimia, pieniä kuvia ja niin edelleen. Kävijät saivat ottaa paperipussin, johon voi kerätä tarvittavia materiaaleja ja lopuksi sitten valmiit taideteokset. Kun Miksu lopulta malttoi pysähtyä, hän teki ensin kartongille piirustuksen, jonka sitten syötti palapelikoneeseen ja väänsi pyörästä, jolloin piirustus tulikin ulos palapelinä. (Tällä koneella hän aikoo ensi kerralla tehdä mammalle salaisen viestin, joka ratkeaa vasta koottuna.) Vesiväripisteessä jännintä taisi olla kone, joka kuivatti maalaukset - tai sitten jättimäiseltä kärpäseltä näyttävä allas- ja hanasysteemi. Omasta mielestäni pisteet sai vesiväripaikkaa hoitanut nainen, joka oli koko päivän pyörinyt väistelemässä vesivärisiveltimiä ja siivoamassa kymmenien ja taas kymmenien lasten jälkiä, valkoinen paita
edelleen valkoisena.
 |
| Tässä valmistuu itsetehty palapeli. |
 |
| Vesivärimaalausta. Alhaalla vasemmalla vesipiste. |
 |
| Nuppukin osallistuu. |
Vessahätäkin yllätti kesken askartelun, ja sekös vasta hauskaa oli: käsienpesuallas olikin suihkulähde, käsipyyhkeitä annostelivat koira sekä ukko ja juoma-automaattina oli sammakkolampi. Kolme varttia Kaleidoscopessa kului aivan liian nopeasti, itse asiassa tällä ensimmäisellä kerralla aika olisi kulunut helposti itse paikan ihmettelyyn, ilman yhtään askartelua. Nuppu puolestaan nukkui koko vierailun ajan, vaikka olisi varmasti tykännyt katsella paikan visuaalista ilotulitusta. Tämäkin kohde meni siis ehdottomasti uudelleen vierailtavien listalle. Kaleidoscopen jälkeen kävimme vielä viereisessä Hallmark Visitor Centerissä, jossa esiteltiin yhtiön historiaa koko sadan vuoden ajalta. Itse olin aika vaikuttunut yrityksen tarinasta sekä erityisesti siitä, kuinka yhtiö on kasvanut yhdessä kaupungin kanssa ja sen historia on kietoutunut yhteen työntekijöiden ja muiden sidosryhmien kanssa jo useampien sukupolvien ajan. Tämä näkyy siellä täällä kaupungissa, ei ainoastaan Hallmarkin tiloissa ja virallisessa mantrassa. Yhteiskuntavastuuta yritys on toteuttanut jo ennen kuin koko sanaa oli keksitty, siitä yhtenä osoituksena koko Crown Centerin alue ja sen pienenä osana lasten paratiisi Kaleidoscope. Miksulle suurin oivallus taisi olla se, että joku voi tosiaan työkseen piirrellä kortteja tai luoda pienoispatsaita, joista sitten tehdään keräilyesineitä Batmanista Helinä-keijuun.
 |
| Käsienpesusuihkulähde, käsipyyheukot ja juoma/sammakkoallas. |
 |
| Hallmark Visitor Centressä. |
Visitor Centrestä poistuessamme saimme mukaan Hallmarkin lahjan, "All the Ways I Love You" -kirjan. Se on äänitettävä, eli jokaisen aukeaman voi lukea ääneen ja kirja toistaa sen sitten sivuja käännellessä. Se olikin kätevää, sillä kirja on englanninkielinen, mutta kun käänsin sen Miksulle, hän äänitti siitä aukeama kerrallaan suomenkielisen version Nuppua varten. Aika suloista on seurata sisarusten kirjanlukua, kun isompi yrittää lukea kirjaa ja pienempi syödä sitä. Illalla isi sai jälleen yhteenvedon meidän päivästä, ja Miksu oli (taas kerran) sitä mieltä, että juuri tämä oli tähän asti parasta Kansas Cityssä. Hän myös tiivisti koko Kaleidoscopen mielestäni varsin hyvin:
"Isi, mikään siellä ei ollut tavallista!"
 |
| All the Ways I Love You. |
