Hot Hot Hot

Kulunut kesä on ollut ennätyksellisen kuuma niin Kansas Cityssä, keskilännessä kuin koko Yhdysvalloissakin. Vuosi 2012 on ollut Yhdysvaltojen (tilastoidun) historian lämpimin, kuten myös heinäkuu yksistään. Ennätyskuumasta vuoden 1936 kesästäkin jäädään vain kaksi asteen kymmenystä. Lämpötilat ovat huidelleet viikkokausia 30 - 40 Celsius-asteen välillä, ja onpa tuo neljäkymmentäkin rikkoontunut moneen otteeseen. Minulle tuottaa vielä vaikeuksia muuttaa Fahrenheit-asteita Celsiuksiksi, mutta yksi maaginen raja on 100 F (37,8 C), eli kun kolminumeroisiin lämpötiloihin mennään, niin silloin on jo todella kuuma. Toinen tuttu lukema on 78 F (25,5 C): siihen kun säätää ilmastoinnin, niin sisällä on mukavan vilpoista. (Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun katsoin mitä se on C-asteissa, aiemmin ei ollut aavistustakaan.)

Ei sillä, etteikö täällä olisi kuumin keleihin totuttu; kyllähän keskilännessä ennenkin on lämpöä piisannut. Tällä kertaa sitä vain on riittänyt varsin monella tapaa: korkeiden lämpötilojen lisäksi helteet ovat olleet ennätyksellisen pitkäkestoisia sekä maantieteellisesti laajalla alueella. Tämä yhdistettynä vähäisiin sademääriin on laittanut tilastot uusiksi monessa paikassa. Pelkästään heinäkuussa vanhat lämpöennätykset saavutettiin tai ylitettiin 4 420 paikkakunnalla (The National Oceanic and Athmospheric Administration, NOAA). Vaikka täällä ollaan monta mieltä niin ilmastonmuutoksesta kuin evoluutiostakin, niin ilahduttavan useassa helteisiin liittyvässä uutisoinnissa kerrotaan niiden ja muidenkin ääri-ilmiöiden liittyvän kasvihuoneilmiöön. Josko vaikka jotain muutosta alkaisi ihmisten käyttäytymisessä ja valinnoissa tapahtua. Toisaalta esimerkiksi autokaupoilla kulkiessa on saanut huomata, että autojen kulutukseen kiinnitetään huomioita lähinnä taloudelliselta kannalta (ja täällä gallona bensaa on naurettavan halpaa) eivätkä hiilidioksidipäästöt kiinnosta ketään - ne tiedot saa ihan itse kaivaa netistä parhaan kykynsä mukaan.

Kun saavuimme Kansas Cityyn toukokuun lopussa, oli lämpötila jo silloin kolmenkymmenen asteen paremmalla puolella. Parin viikon jälkeen lukemat putosivat hetkellisesti viiteentoista, kahteenkymmeneen asteeseen, ja ensimmäisenä "kylmänä" päivänä saikin palella, kun ei ollut osannut pukea tarpeeksi vaatetta päälle. Toisena päivänä ymmärsin sentään pukea farkut, mutta se olikin sitten viimeinen kerta pitkään aikaan, sillä kolmantena päivänä palattiin taas tämän kesän normaaliin. Viimeiset kolme kuukautta ovatkin sitten kuluneet kesämekoissa (minulla on niitä täällä 8 - 10 ja oikeasti sillä valikoimalla on menty paikasta toiseen ihan koko kesä). Vasta viimeisen parin viikon aikana olen kaivanut vaatehuoneesta capreja käytettäväksi. Syksyistä vaatteita meillä ei oikeastaan täällä edes ole, joten toivottavasti talvi tulee pikku hiljaa. Nopeat ja suuret säävaihtelut ovat kuulemma hyvin tyypillisiä tälle alueelle. Ei olisi ennenkuulumatonta, että yhden päivän aikana voi sataa lunta ja lämpötila kivuta silti yli kymmenen plusasteen.

Helteiden vaan jatkuessa paikalliset alkoivat olla jo monellakin tapaa kypsiä. Lämpöennätykset ovat paukkuneet koko maassa ja lämpötilat ovatkin olleet tänä kesänä ehtymätön small talkin aihe. Jotenkin ihmisten oletuksena on, ettei näin kuumasta kuulu tykätä. Toki  se viikkokausia jatkuessaan rasittaa varsinkin vanhempia ihmisiä sekä niitä, joiden pitäisi maasta elantonsa saada. Maissipellot ovat kuivuneet pystyyn ja karjalle on syötetty rehua jo kesällä, kun normaalisti sitä menee vasta talvikuukausina. Järvissä ja joissa kaloja on kuollut; osaksi kuivuuteen, mutta joissain myös veden lämpötilojen nousun takia. Kasteluvettä on kulunut niin kotipihoilla, pelloilla kuin golfkentilläkin. Täällä meidän nurkilla on kaikilla vähänkään hoidetuilla nurmikoilla kastelujärjestelmä, mikä pitää nurmet vihreinä. Iltakävelyillä Miksu onkin tykännyt juoksennella sprinklereiden joukossa - kastuminen kun ei yleensä varsinaisesti haittaa, eikä vilustumista ainakaan tarvitse pelätä.

Maissipeltoa.

Laituri.

Kalastusta Kansasissa.

Me olemme lämmöstä siis nauttineet, varsinkin kun on samanaikaisesti saanut sekä kuulla että lukea Suomen vilpoisesta ja sateisesta kesästä. (Suomen kotikuntamme ylitti jokunen aika sitten jopa Iltalehden uutiskynnyksen, kun viemäreistä tuli rankkasateiden aikaan vettä väärään suuntaan.) Helteet ovat vielä mukava äärimmäinen sääilmiö esimerkiksi tornadoihin verrattuna, niitäkin kun täällä saattaa pyörähdellä. Lapset rakastavat uimista ja ilmat ovat olleet sille harrastukselle todella suotuisia, kunhan vaan muistaa suojautua auringolta. Myös vettä on saanut kantaa mukana aina ulkona liikkuessa. Yksi hankaluus helteissä on ehkä ollut se, että ilmastoiduissa sisätiloissa voi joskus olla vähän turhankin vilpoinen olo, ja ainakin vauvaa on pitänyt erikseen pukea sisätiloja varten. Toisaalta on ihanaa, kun iltamyöhäisellä viileästä kaupasta ulos astuessa vastaan lyö kuuma, yölläkin yli kolmekymmenasteinen ilma ja sirkat sirittävät puissa. Niinä hetkinä olen ollut oikein onnellinen siitä, että saamme olla täällä.

Meksikon loman jälkeen on kuitenkin tuntunut jo syksyisemmältä. Koulu on alkanut ja reput ja penaalit on pakattu. Miksulla oli ensimmäisenä koulupäivänä pitkät farkut ja hupparitakkikin mukana, mitkä kyllä olivat ihan liioittelua. Uima-altaan vesi on kuitenkin viime viikkoina viilentynyt; aluksi kahteenkymmeneenviiteen asteeseen, nyt jo varmaankin vähän sen alle. Kyllä siellä vielä uida voi, mutta vaan vartin, parikymmentä minuuttia, sitten muksut jo palelevat. Ja entistä useammin meidän perhe on saanut olla altaalla ihan keskenään. Lopullisesti allas suljetaan varmaan kuukauden sisällä. Lämpötilat ovat olleet lähempänä kolmea- kuin neljääkymmentä, ja viime aikoina kolmenkympin allekin, varsinkin iltaisin ja öisin.

Tänään elohopea nousi meillä vielä kolmeenkymmeneenkuuteen asteeseen. Miksulla oli tänään lyhyempi koulupäivä, early dismissal, ja kävimmekin koulun jälkeen läheisellä lasten maatilalla biisonia ja vuohia moikkaamassa. Illalla oli vielä koulun restaurant night läheisellä mäkkärillä. Miksun koulu järjestää kuukausittain ravintolapäivän yhdessä jonkun lähiseudun ravintolan kanssa, ja silloin koululaiset perheineen houkutellaan syömään, ja ravintola lahjoittaa osan tuotosta koululle. Ensimmäinen kerta oli siis mäkkärissä ja sehän sopi, siellä kun on iso leikkialuekin.

Nyt kello on jo puoli kaksitoista, ja ulkona on edelleen 25 C lämmintä - mutta vilpoiselta ja syksyiseltä se ilma silti tuntuu. Vaikka lämpötilat päivisin vielä nousevatkin, yöt ovat jo viileämpiä. Kohta Miksun saa varmaan taas lähettää kouluun huppari päällä, ilman että se enää olisi liioittelua. Triple digit -lämpötilat taitavat olla tältä kesältä ohi täälläkin.