Be Prepared... for Raingutter Regatta!

Miksu aloitti partioharrastuksen täällä jokunen viikko sitten. Partio vaikuttaa oikein mukavalta puuhalta, josta pienet ja vähän isommatkin pojat tykkäävät kovasti. Miksun porukka on Den 1 (Pesä? Kolo? Pesäkolo?), Pack 3425:ssa (Lauma? Lippukunta?), joka puolestaan kuuluu Heart of America Counciliin. (Pahoittelen huonoa suomen partiosanastoani. Oma partiourani  tyssäsi aikanaan heti alkuunsa melko onnettomaan toimintaan - vetäjät taisivat olla juuri ja juuri yläasteikäisiä ja touhu sen mukaista. Partiovuoteni aikana emme tehneet kertaakaan mitään ulkona, mikä ei ehkä ihan vastannut odotuksia.)

Cub Scoutien eli sudenpentujen ryhmää vetää yksi isistä, ja muutenkin perheet ovat paljon mukana toiminnassa, mikä sopii oikein hyvin meille. Tapaamisia ei myöskään ole ihan viikottain, vaan Den Meetig on noin kerran kuussa, samoin Pack Meeting, joiden lisäksi on sitten erilaisia tapahtumia minivaelluksista telttailuun ja muihin retkiin - esimerkiksi keskustan Legolandiin, eli kaikki toiminta ei suinkaan tapahdu metsässä.

Den Meetingit ovat oman porukan tapaamisia, joissa harjoitellaan aina ennalta sovittuja taitoja ja tavoitteena on siten ansaita erilaisia merkkejä, ja tästähän pojat pitävät. Ensimmäisessä tapaamisessa Miksu ansaitsi shakki-vyömerkin, belt loop, ja toisella kertaa opeteltiin solmuja - varsinainen partioklisee, mutta hyödyllistä kuitenkin. On ollut tosi kiva huomata, että puutteellinen kielitaito ei ole poikien kesken juttu eikä mikään, kun kanssakäyminen on niin toimintapainotteista ja fyysistä. Miksu on otettu tosi hyvin porukoihin mukaan, ja itse asiassa huomisessa Den Meetingissä on tarkoitus harjoitella vieraita kieliä, ja siinä Miksu saa toimia ohjaajan apuna. Kivaa vaihteeksi näinkin päin.

Pack Meetingit ovat vähän virallisempia, mutta vain vähän. Ne alkavat juhlallisesti Amerikan-, Kansasin ja Packin lippujen sisäänmarssilla. Virallisessa osuudessa käydään läpi menneitä ja tulevia tapahtumia. Lippukunnan johtaja satsaa paljon siihen, että tapaamiset olisivat myös hauskoja. Ohjelmassa onkin aina pari leikkiä tai kilpailua - ja kasapäin vitsejä, joita hän kuulemma aina hiki hatussa tapaamisia varten keräilee. Ja taas pojat tykkäävät. Illan kohokohtana on tietysti ansaittujen merkkien luovutus, sopivan virallista sekin.

Partiolaiset, kuten muutkin harrastusporukat, keräävät rahaa osallistumalla erilaisten tapahtumien järjestelyyn sekä myymällä vaikka mitä popcornista jätesäkkeihin ja keräämällä mm. vanhoja lenkkareita (en vieläkään tiedä mihin ihmeeseen niitä tarvitaan). Meillä ei ole täällä isoja sukulais- ja kaveriverkostoja, joilta voisi kenkiä kinua tai poppareita myydä, mutta yritämme osallistua edes oman kulutuksemme edestä. Pojille on kyllä kerrottu, että myyntiponnistelut mahdollistavat kivat retket ja nuotioherkut, mutta lippukunnan vetäjä on tässäkin ymmärtänyt mikä on homman varsinainen vetonaula ja laittanut itsensä peliin ihan kirjaimellisesti. Popcorninmyyntikampanjassa parhaiten menestyneet (ilmeisesti kuitenkin melkein kaikki) saavat kakuttaa vetäjän eli läiskästä kermakakun naamaan oikein varta vasten järjestetyssä tapahtumassa. Ilmeisesti paras motivaattori ikinä.

Pari viikkoa sitten olimme partiolaisten kanssa pienellä vaelluksella läheisessä luontokeskuksessa. Omin nokkinensa pojat eivät täällä kyllä metriäkään metsässä etene, vaan aikuiset olivat koko ajan mukana. Retken puolessa välissä sanottiin, että nyt saa mennä vähän itsekseen metsää tutkimaan, kunhan pysyy polulla. Tämä "vähän" tarkoitti noin kolmeakymmentä metriä. Kotona Suomessa Miksu sai ulkoilla lähimetsässä ihan itsekseen puoli tuntia, joskus tunninkin, joten tuo ei suurensuuri kokemus vielä ollut, vaikka retkellä tietysti kivaa olikin.

Sunnuntaina oli vuorossa odotettu purjehduskisa, Raingutter Regatta. Veneitä oli rakenneltu ja koristeltu huolella - yksi pojista (tai oikeammin isistä) oli innostunut niin paljon, että paatti diskattiin sääntöjen vastaisena, mikä oli iso harmi pikku partiolaisen kannalta. Itse kisa tapahtui asettamalla kilpapari vierekkäisiin sadekouruihin ja sitten vaan puhallettiin pillillä tuulta purjeisiin. Hauskaa oli myös katsojilla, oli se sen verran hassun näköistä, vaikka pojat tosissaan ottivatkin - tai ehkä juuri siksi. Jokaisen ikäluokan parhaat pääsivät loppukilpailuun, jossa palkintoina oli kisan kokoluokan huomioon ottaen suhteettoman suuret pokaalit. Miksu ei ihan voittanut, mutta äidin täysin objektiivisen arvion mukaan hänellä kyllä oli kisan hienoin vene. Tästä kuuluu osakiitos kyllä sponsorille eli Pasille sekä pikkusiskolle, joka nukkui oikein mainiot päiväunet juuri silloin, kun venettä piti rakentaa.

Tasapuolisuuden (?) vuoksi yksi kuva Nupustakin:
tässä ollaan lähdössä kannustamaan isoveljeä Regattaan.

Wolf Cub Scout

Boy Scouts of America, Heart of America Council, Pack 3425, Den 1.

Voittaja-ainesta?

Raingutter Regatta.

Tuulta purjeisiin!

Katsomossa.

Pack meetingissä Miksu pääsi lipunkantajaksi.

Ensimmäinen belt loop ansaittu.

Shakkimerkki.

Kakutusta vuodelta 2011. Kyllä tuosta hyvästä vähän popcornia myykin.