How's the Weather?

Yksi parhaita puolia täällä asumisessa on sää. (Näin voi vielä sanoa, kun tornadokausi on vasta tulossa.) Minulle sopii oikein hyvin puolen vuoden kesä, ja nimenomaan sellainen kunnon kesä, jolloin lämpöä on vähintäänkin ne kolmekymmentä astetta ihan öitä myöten, eikä juurikaan sateita. Syksykin täällä oli, mutta eipä silti pahemmin satanut.

Iso ero Suomen syksyyn ja talveen on paitsi lämpötila ja vähäsateisuus, myös valoisuus. Aurinko paistaa täällä lähes joka päivä, ja iltaisinkin on pidempään valoisaa, vaikka seitsemältä jo pimeneekin. Tasaisen harmaita päiviä en muista marraskuultakaan kuin yhden. Se kuukausia kestävä umpiharmaa, kylmänmärkä syystalvi on asia, jota ei todellakaan ole ikävä. Niitä marraskuisia päiviä, jolloin pilvet roikkuvat matalalla ja maisema on pelkkiä harmaan eri sävyjä. Lasten kuravaatteiden pesemistä ja miettimistä, ehtivätkö saappaat kuivua seuraavaa päivää varten.

Täällä on ollut sen verran kuivaa, ettei kuraakaan ole ollut. Osittain se johtuu siitä, että lapset pääsevät varsin vähän maan kanssa tekemisiin, kun kaikki paikat on päällystetty joko nurmella, asfaltilla tai kumimatolla. Leikkipuistojen pinnat ovat sellaista urheilukentiltä tuttua kumirouhemattoa, eli mistäpä sitä kuraa tulisikaan.

Joululoman jälkeen oli vähän vetisempi päivä.

Sadepäivät ovat täällä sen verran harvassa,
että silloin ulkoilun voisi hyvin skipatakin...

...mutta me halusimme lähteä ulos kokeilemaan Suomesta tuotuja välikausihaalareita
ja ihanan keltaisia kurahousuja, jotka ostin joskus kauan sitten varastoon. 

Monissa vaatekerroksissa ja saappaissa kulkeminen oli kuitenkin sen verran
 haastavaa, että tyttö taisi olla enimmän aikaa nurmikoilla pötköllään.

Vaikka Suomessa nautinkin kesästä, niin suosikkivuodenaikani siellä taitaa kuitenkin olla kevät, kun kaikki on vasta edessä ja lehtien kasvunkin näkee ihan silmissä. Ja se kevään ensimmäinen vihreä on ehkä paras väri maailmassa! Siksi onkin kivaa, että ne neljä vuodenaikaa löytyvät myös täältä, ja vieläpä paremmissa keskinäisissä suhteissa. Kuusi kuukautta lähes sateetonta kesää, aurinkoinen ja lämmin syksy, pikainen talvi ilman räntää - yes please! Kevät menee varmaan niin nopeasti, että ehtiiköhän sitä edes kunnolla huomata?

Joulukuussa meidän jo lähdettyä Suomeen satoi täälläkin sitten lunta. Puhelimeni piippasi viestiä, että kaikki Blue Valleyn koulut on suljettu "äärimmäisten sääolosuhteiden takia". Näihin hätäsulkemispäiviin on varauduttu ihan opintosuunnitelmassakin - tosin en tiedä, miten töissäkäyvät vanhemmat tilanteen oikein hoitavat. Kuulostaa ehkä hätävarjelun liioittelulta, mutta asiassa on kyllä sekin puoli, että täällä nastarenkaita ei käytetä eikä aurauskalustokaan ole kummoinen, joten eipä aikaakaan, kun liikenne on aivan takussa. Pasi sieltä soitteli highwayn aamuruuhkasta, että autoja on nipussa vasemmalla ja oikealla. Ihan hyvä siis, että lapsia ei tarvitse sinne joukkoon lähteä kärräämään.

Joulukuun lumimyrsky Kansas Cityssä - extreme weather conditions siis.

Kun palasimme tammikuussa kotiin, oli lumesta jäljellä enää keväisen näköisiä rippeitä. Lämpötila kävi silti välillä nollan alapuolellakin, mutta välillä taas oli hyvinkin lämmintä. Tammikuun puolessa välissä hätyyteltiin jo kahtakymmentä astetta, ja silloin pääsimme avaamaan oikein grillikaudenkin kavereiden kanssa. Kauppareissulla vastaan tuli väkeä shortseissa, t-paidassa ja rantasandaaleissa. Seuraavana päivänä oli neljä astetta pakkasta.

Oi ihmettä! Lunta kotipihalla!

Grillikauden avajaiset tammikuussa - KC style.
Grilli ehti olla talviteloilla kuulemma ihan kokonaisen kuukauden. 

Suuret lämpötilavaihtelut pienessä ajassa ovat täällä hyvinkin tavallisia, kun ei ole mitään isoa vesistöä vieressä niitä tasaamassa. Ihan vain ikkunasta ulos katsomalla ei voi ikinä tietää millainen ilma oikeasti on, aurinko siellä paistaa kuitenkin. Muistan sellaisenkin päivän, kun lähdimme perheen kanssa ulkoilemaan. Takit päällä, villapaidat alla, hanskatkin mukana. Parin tunnin päästä tulimme t-paidat päällä takaisin. Kerrospukeutumisen tällä ainakin siis oppii. Maanantaina lähdimme ulkoilemaan käsitykseni mukaan kevyissä vaatteissa, mutta siellä olisikin ollut t-paitakeli. Ihan sellaiseen en osannut varatua. Lämpötila kohosi meillä kahteenkymmeneenneljään asteeseen ja ilma oli oikein keväinen - itse asiassa suomalaisittain jopa kesäinen. Tiistaina sitten tulikin vettä kaatamalla ja ukkosti oikein kunnolla, ja keskiviikkona satoi jo lunta. Mitäköhän seuraavaksi?

 Maanantaina oli se 24 C, tiistaina maisema näytti tältä...

ja keskiviikkona oli jo lunta maassa.

Viikon sää. Ensi yön - 14 C:sta mennään taas kohti kahtakymmentä.
Jos ennuste pitää paikkansa, viikon lämpötilanvaihtelu on 35 astetta.

Odotettavissa iltaan asti. (Tornadot ja ne golfpallon  kokoiset rakeet voisin kyllä jättää kokematta.)

"If you're not happy with the weather in Kansas, just wait ten minutes."