Greetings from Cancún!

Terveiset Karibianmereltä! On täällä vaan aikas kivaa. Loma on jo yli puolenvälin, ja kuten aina, se tuntuu loppuvan ihan kesken. Päivät ovat täyttyneet uimisesta ja rannalla oleilusta. Hotelli osoittautui nappivalinnaksi; uima-allasalue on tosi kiva ja hotellin ranta on yksi alueen parhaista pätkistä. Se on hienohiekkainen, tasaisesti syvenevä ja lapsille oikein sopiva; täällä liehuvat vihreät liput usein silloinkin, kun muualla varoitetaan punaisin lipuin aallokosta tai virtauksista.

Karibianmeren yllä American Airlines viihdytti
meitä näyttämällä ohjelmaa eksoottisista eläimistä. 

Matkantekoa - For Passenger Use Only.

Nuppu on ollut vähän ihmeissän hiekkarannalla, selvästi huomaa ettei tyttö ole kotonakaan istunut hiekkalaatikolla. Kun hänet laskee rannalle istumaan, hän ei hievahdakaan siitä minnekään, huutaa vaan sitten kun saa tulla taas noukkimaan ylös. Miksu puolestaan rakastaa merta ja olisi aalloissa koko ajan. Rantapäivän jälkeen suihkun lattialla on iso kasa hiekkaa, sitä kun kulkeutuu väkisinkin mukana huoneeseen asti.

Eniten kuitenkin olemme oleilleet uima-altaalla, jossa on kaikenlaisia aktiviteetteja reippaammille ja veteen sijoitettuja aurinkopetejä niille, jotka haluavat ottaa rennommin. Miksun taitaa tykätä eniten pool barista, josta voi käydä tilailemassa juomia. Lasten suosikkidrinkki on Banana Mama, jossa on kookosmaitoa, anansmehua, banaania ja grenadiinia. Olemme juoneet litrakaupalla näitä hedelmäpirtelöitä, ne kun käyvät hyvin välipaloistakin. Jopa Nuppu on oppinut juomaan pillistä ja hän tykkääkin banaanipirtelöstä kovasti - itse asiassa niin paljon, että yrittää juoda kaikista ulottuvilla olevista pilleistä - ja voi sitä huutoa, kun lasin vie pois ulottuvilta! (Meidän neidille on tuota temperamenttia annosteltu vähän isommalla kauhalla.)

Pillimehutauko. Päivää vajaa vuoden ajan tyttöä opetettiin juomaan tuttipullosta - huonolla menestyksellä.
Pillillä juomisen hän oppi kerrasta. Mutta voisiko lasissa pestä myös varpaat?

Kuin kala vedessä.

Lomafiilistä!

All Inclusive -paketti tuntuu olevan täällä melko toimiva juttu. Ruokahuolto on tosi helppoa eikä ihan hotellin läheisyydessä edes montakaan ravintolaa olisi, lisää hotelleja vain. Ravintolavaihtoehtoja on useita: seisovia pöytiä kaksi ja á la carte -ravintoloita kolme; meksikolainen, Steak House ja kiinalainen, sekä muutama snacksejä tarjoileva ravintola. Vajaan viikon kokemuksella voin kuitenkin sanoa, että All Inclusive ei varsinaisesti kyllä ole minun juttuni, tykkään enemmän kierrellä ruokani perässä ja tutkailla eri vaihtoehtoja. Mutta kuten sanottu, lasten kanssa helppous ajaa edelle, joten ihan tyytyväisiä olemme valintaan. Vaihtoehtoja täälläkin kyllä riittää, seisovassa pöydässä jopa kymmeniä joka aterialla. Eniten olen tykännyt itsetehdystä salsasta ja guagamolesta sekä aamiaispöydän mehuasemasta, jossa tehdään tuoreita hedelmäpirtelöitä meloneista, sitruksista, banaaneista ja vaikka mistä. Steak House on ehkä eniten ollut meidän makuun ja Miksukin tykkäsi siitä, se kun on tunnelmallinen ulkoilmaravintola uima-altaan ja meren välissä.

Iltaohjelmaa: meksikolaisbuffa, ylisuuri sombrero sekä Freddie Mercury.

Oma suosikkini aamupalavalikoimasta: hedelmäpirtelö/mehuasema, josta löytyivät niin
banaani-, ananas- kuin vesimelonimehutkin tietysti tuoreina - sekä kummallista vihreää "terveysjuomaa".

Aamiaista ja pääruokaa.

Näin lapsiperhe käyttää All Inclusive -baarikaappia.

Kaupungilla ollaan kierrelty iltaisin muutamaan otteeseen. Täällä on aikamoinen hotellikeskittymä, ns. Hotel Zone, jossa on useampiakin ostoskeskuksia sekä tienvarret täynnä toinen toistaan hauskempia baareja, ravintoloita ja kauppoja. Erilaiset teemabaarit on kivoja, vaikkakaan ei sattuneesta syystä niihin juurikaan tutustuttu. Niin mukava kuin Cancún onkin, niin enpä haluaisi olla täällä maaliskuussa Spring Breakin aikaan, kun tuhannet ja taas tuhannet opiskelijat kansoittavat paikan. Tunnelma on varmaankin kuin abiristeilyllä - potenssiin kymmenen.

Hotel Zone by Night.

La Islan ostoskeskus oli hieno: ulkoilmaostoskeskus, jossa putiikkien joukkoon on rakennettu kanaaleja ja kauniita kaarevia siltoja Venetsian malliin. Sieltä löytyi myös Miksulle benji-trampoliinipaikka sekä jättimäinen rantapallo, jonne poika sai kömpiä sisään. Pallo täytettiin ilmalla, suljettiin ja nostettiin vesialtaaseen, jossa Miksu sitten sai juosta ja temmeltää pallon sisällä. Arvatkaas vaan oliko poika poikki näiden aktiviteettien jälkeen?

Poika palloon, pallo kiinni ja täyteen ilmaa. Koko komeus altaaseen ja
kymmenisen minuuttia temmellystä. Hyvät yöunet taattu.

Boing!!!

La Isla.

Toisena päivänä lähdettiin katsastamaan vähän paikallisempaa elämää läheiseen Cancún Towniin. Jo bussissa pääsi mukavasti tunnelmaan, ja perillä suuntasimme isolle torille. Emme kuitenkaan ehtineet olla siellä kauaa ennnen sulkemisaikaa, ja lähdimme etsiskelemään tour guiden suosittelemaa ravintolaa. Ilta oli jo hämärtynyt emmekä kaikesta tarpomisesta huolimatta ravintolaa löytäneet. Nappasimme lennosta taksin, joka kärräsi meidät perille - ihan lähelle sitä paikkaa, jossa olimme jo kerran käyneet kääntymässä. Olisi sen taksin tietysti hetikin voinut ottaa, mutta silloin olisimme jääneet paitsi kaikesta jännästä, mitä matkan varrella tuli vastaan (mm. kolme torakkaa, joita Miksu erityisesti jaksoi ihmetellä).

Ohjeita, käskyjä ja pyyntöjä paikallisbussissa.

Cancún Town ja la Parrilla. Vähän oli väsynyttä väkeä kotimatkalla.

Ravintola oli hyvä, en ole ikinä syönyt niin hyvää ruokaa merenelävistä kuin siellä. Tunnelmaa loivat mariachi-soittajat, mutta shown varasti kyllä tarjoilijamme Guillermo, joka toi drinkkejä pöytään päänsä päällä. Ensin ajattelimme, että meille tuodut kolme juomaa oli aikamoinen saavutus, mutta ennätys taisikin olla kokonaiset seitsemän margaritaa (ja täällä ne ovat isoja!) kerralla pään päältä tarjottuna. Eihän mies edes itse ylety niihin, joten jonkun muun täytyy ne viimeiset sinne pinota. Ja ainakaan meidän ollessamme ravintolassa ei kuulunut kertaakaan rikkoutuvan lasin helinää.

Guillermo ja kuusi margaritaa tulossa.

Tänään tiistaina meidänkin nurkille sitten ylettyi Ernesto-myrsky, jonka etenemistä seurailimme jo Kansas Cityssä ennen lähtöä. Se vahvistui ennen rannikkoa ykkösluokan hurrikaaniksi aivan kuten ennustettiinkin, mutta osui onneksi maihin pari - kolmesataa kilometriä Cancúnista etelään. Meille asti se toi vain pilvisen päivän, kovaa tuulta ja vettä kuin Erneston, no, tiedät kyllä mistä. Kävimme kyllä päivällä uiskentelemassa, sillä eipä tuuli altaalla haitannut. Myrskyssä oli ainakin se hyvä puoli, että maltoimme pysyä jonkin aikaa myös huoneessa ja saimme mietittyä tulevan kodin sähkösuunnitelmaa vähän eteenpäin. Vähän oli vaikeuksia orientoitua miettimään tulevien pakkastalvien lämmitysjuttuja, kun ulkona oli 35 astetta lämmintä myrskypäivästä huolimatta.

Myrskypäivän illallinen.

 Juuri tiistai-illaksi olimme varanneet pöydän pihviravintolasta, joka oli ihan rannan vieressä. Ravintola oli kyllä katettu, mutta seiniä siinä ei ollut, joten reunimmaiset pöydät oli tyhjiä sateen takia. Tuuli oli sen verran kova, että pisaroita ylettyi meidän pöytäämme asti. Ruokailun jälkeen lähdimme ravintolasta sateen hetkeksi tauottua, ja jäin ottamaan vielä paria valokuvaa noin kymmenen metrin päähän hotellin sisäänkäynniltä. Sade alkoi oikeasti sekunnissa kuin saavista kaataen, ja vaikka matkaa suojaan ei ollut kuin muutama metri, kastuin ihan kunnolla - ja Miksulla oli hauskaa!

Bubbling under.

Nuppu harjoitteli seisomista altaan matalassa vedessä.

Me tytöt ollaan lähdössä ulos.

Torstaina lähdemme koko päivän retkelle Xcaretin luonnonpuistoon, ja mikäli se on puoliksikaan niin hieno paikka kuin on luvattu, ansaitsee se varmasti oman postauksensa myöhemmin. Tuuli ujeltaa vielä parvekkeen nurkissa, mutta torstaiksi tilaisin aurinkoa, kiitos!