Tavaroiden pakkaaminen on aloitettu! Varastolla on jo kuusi laatikollista tavaraa plus skimba- ja murtsikkamonot sekä luistimet. Huomenna jo toivottavasti monta laatikollista enemmän. Kotona puolestaan on infernaalinen sotku ja kaikki paikat täynnä laatikoita. Ei ihan paras yhdistelmä vauvan kanssa, joka konttaa, kiipeää ja syö kaiken mitä käsiinsä saa (paitsi tavallista ruokaa; äitin huomautus). Mummi on käytännössä asunut meillä viime päivät ja mamma puolestaan eilisen illan. He konttaavat Nupun perässä lattialla, jotta me saamme palaveerata asuntoasioista tai pakata. Tänään onneksi pääsin teatteriin sotkua karkuun; olin äitini kanssa katsomassa rockmusikaali Kakolaa. Mahtavuutta!
Olen melko huono sietämään sekamelskaa tai keskeneräisyyttä, mutta se helpottaa, että voin kalentereista katsoa, milloin tämä loppuu: kolmen viikon päästä. Tai silloin sotku ainakin siirtyy toiselle mantereelle. Viime päivinä mieleen on hiipinyt sellainenkin ajatus, ettemme ikinä saa täältä kamojamme varastolle ja kotia tyhjäksi ajoissa. Jos aikatauluhaastetta ei ota huomioon, niin oikeastaan ihan nautinkin siitä, että saan käydä tavaroita läpi ja laittaa osan kiertoon. Olosuhteiden pakosta karsintakierroksia on tullut tehtyä viime vuosina aika paljon (joskin toisesta päästä on tullut lisää jos jonkinmoista tavaraa), mutta nyt kun asuntokin vaihtuu, on luopuminen entistäkin helpompaa. Haluaisin ottaa mukaan vain harvat, valitut ja todella tarpeelliset tavarat. Toistaiseksi vielä yritän pitää siitä kiinni, että kävisin kaikki kamat ajatuksella läpi, mutta mikäli pakkaaminen ei viikonloppuun mennessä huomattavasti edisty, pitää kohta turvautua jätesäkkimetodiin: kaapista kassiin ja varastolle.
Jotkut sentään tykkäävätkin tästä sisustustyylistä: kissa rakastaa pahvilaatikoita ja käy kököttämässä niissä aina kun muilta kiireiltään ehtii. Vauvakin tykkää siitä, että joka puolella on seisomaharjoituksiin sopivia telineitä. Ilmainen vinkki kaikille muuttajille: isoäitien ollessa varattuja on kolmanneksi paras lapsenvahtimme ollut Chiquita-banaanilaatikon kansi: sinne keskelle kun nostaa neidin istumaan, niin eipähän pääse kaatua kepsahtamaan tai livistämään minnekään. Lisäksi laatikon reunoja on kiva rummuttaa. Rok rok!
Premium Bananas! |
mielenkiintoinen muuttomatka teillä tulossa
VastaaPoistalueskelen :)
- 2 lapsen äiti itsekin-
Niinpä, ei käy kyllä aika pitkäksi - ei täällä Suomessa, eikä varmaan ensimmäisinä viikkoina Amerikassakaan. Selvittäis nyt vaan sinne saakka... :)
VastaaPoista