Ready, Steady, Go!

Vihdoinkin voi sanoa, että taloprojekti on aloitettu, viralliselta kuulostava aloituskokous kun oli tontilla eilen. Sitä ennen siellä olikin vain poimittu mustikoita - ja kaadettu puita. Puut kaatoi vanhempieni naapuri, joka myös karsi rungot ja pätki ne takkapuun mittaan. Ainoa mitä me (eli Pasi ;-) ollaan tehty on puiden halkominen ja pinoaminen. Siinäpä sitten menikin kaikki alkuvuoden viikonloput. Saimme samalla kalpean aavistuksen siitä, millaista olisi yrittää itse tehdä koko taloa, kun pelkässä takkapuu-urakassa taisi olla vähän liikaa. (Itse asiassa viimeinen halkokasa odottaa vieläkin tontilla, eli yhden päivän urakointi on vielä edessä ennen kuin nekin puut ovat siististi pinossa.)

Saimme talokuvat kommentoitavaksi reilu viikko sitten, ja sen jälkeen aika onkin mennyt palaveeraamisessa - kuvia on ihmetelty niin sisustussuunnittelijan, kalustetoimittajan, vastaavan mestarin, pääarkkitehdin, talotoimittajan kuin rakentajankin kanssa. Kahdestaankin niitä olisi ollut hyvä katsella, mutta siihen on jäänyt harmillisen vähän aikaa. Talo pitää suunnitella yllättävän pitkälle jo nyt, jotta kaikki palaset loksahtaisivat kohdalleen. Periaatteessa nyt pitäisi tietää vasta ulkoseinät, ikkunoiden paikat ja lvi-pisteet, mutta niitä varten pitää olla kalustekuvatkin valmiina ja siitä sitten saadaankin jo väliseinät ja niin edelleen.

Aika isoja asioita ollaan päätetty varsin rennolla otteella: "-Laitetaanko tommonen? - Joo." Nyt ei kerta kaikkiaan ole sitä luksusta, että voitaisiin vertailla ja pohtia vaihtoehtoja loputtomiin, päätöksiä kun pitää saada poikki ja pinoon aikamoista vauhtia. Kun lähdemme rakennusvuodeksi pois, menetämme sen mahdollisuuden, että talo viilattaisiin mahdollisimman tarkkaan meille sopivaksi. Toisaalta tämä on jonkinmoinen helpotuskin, asioita vaan tulee tehtyä rivakasti kun on pakko, eikä kaikkea voi jäädä ihmettelemään. Tosin talon julkisivua ja olohuoneen ikkunoita ollaan pohdittu ja muuteltu monet kerrat, mutta tänään nekin piti lyödä lukkoon. Emme todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka ovat kymmenen vuotta mielessään suunnitelleet unelmiensa taloa, ja sitten se vaan piirretään ja speksit kirjoitetaan puhtaaksi. Itse asiassa en olisi ikinä uskonut, että tekisimme taloa näin, mutta tämä voi lopulta olla hankkeelle jopa eduksi. Rakentaja varmaan hyppäsi ilosta kattoon, kun kuuli meidän lähtevän pois häiriköimästä.

Nyt kun yksi setti kuvia on lyöty lukkoon, mielessä on päällimmäisenä helpotus - meni ikkunat sitten oikein tai väärin tai oikein väärin, niin siinä ne nyt on ja niiden mukaan pelataan jatkossa. Ja nyt perhe T lähtee ulos syömään - ei varsinaisesti juhlistamaan mitään, vaan siksi että se on ihan välttämätöntä, koska kukaan ei ole päiväkausiin ehtinyt kauppaan. Rakentamisen realismia tämäkin kai. Nautin nyt ainakin parin päivän ajan tästä tunteesta, koska perjantaina jatketaan sisustussuunnittelijan kanssa ja ensi viikkoon mennessä meillä epäilemättä on seitsemänkymmentä uutta ongelmaa, asiaa ja päätöstä pohdittavana.

3D:n halpaversio = kotisauna ja vihreää teippiä (ikkunan mallintamista tietysti). 

Kolmelta yöllä alkaa päätöksenteko kummasti nopeutua. Huomaa Cat Help.