Greetings for Daddy

Pasi on nyt neljättä viikkoa työmatkoillaan, joten arki kolmestaan muksujen kanssa on tullut tutuksi. Reissaamisen aluksi Pasi sentään pääsi Denveristä viikonlopuiksi kotiin (työkaverit paiskivat silloinkin töitä), mutta viime viikolla hän lensi Denveristä suoraan Suomeen ja on sillä tiellä edelleen. Meillä on lasten kanssa ollut täällä silti varsin mukavaa, joskin puuhaa riittää. Miksun pitkien koulupäivien jälkeen illat ovat tosi lyhyitä, ja yksistään esimerkisi iltarutiineihin menee niin kauan aikaa, etten oikein vieläkään osaa aloittaa iltapuuhia ajoissa.

Muksut olisivat varsin mielellään lähteneet Pasin mukaan.

Pasi pääsee Suomessa (työrupeamasta selvittyään) käymään raksalla ja moikkaamaan myös meidän Minni-kissaa. Ihan pikkuisen olen kateellinen myös rauhaisasta hotelliasumisesta (Helsingin Strandissa, jossa ollaan usein oltu kahdestaan), vaikka siellä päässä taitaa ikävä olla tässä vaiheessa jo häiritsevän suurta. Töitäkin reissussa on saanut paiskia ihan tosissaan, helposti 12-, jopa 16-tuntisia päiviä. Jopa mantereen vaihdon jälkeen tekivät suoraan viikonlopun yli töitä. Täällä päässä taitaakin sitten mennä useampi päivä matkoista ja töistä palautumiseen. Näin yksin ollessani en itsekään osaa mennä järkevään aikaan nukkumaan, vaan viime viikkoina on tullut valvottua yökausia. Taitaa olla molemmilla aikamoinen jet lag tämän kuukauden jälkeen.

Ulkoilua kotosalla. 

Bloginkin puolella on ollut hiljaisempaa, sattuneesta syystä, mutta laitanpa nyt sekalaisia kuulumisia meidän kuluneelta viikolta ja samalla terveisiä isillekin oikein kuvien kanssa. Viime torstaina Miksun koululla järjestettiin Thanksgiving Lunch, jonne vanhemmatkin saivat mennä lounaalle. Tarjolla oli kalkkunaa ja sen täytettä (stuffing; melko hyvää, maustettua leivänmuruseosta) sekä erilaisia kasviksia. Nuppukin tykkäsi kovasti sekä täytteestä että jälkiruuaksi tarjoilluista mansikoista. Koulun kahvilan kasvispöytä näyttää aina tosi herkulliselta, ja mm. tuoreita mansikoita taitaa olla siellä ihan joka päivä, mikä on aika käsittämätöntä.

Jälkkäriä.

Perjantaina lähistöllä asuva ystäväni järjesti meille Finnish Holiday Partyn. Meillä on täällä tyttöporukka (tai siis äitiporukka), jonka kanssa järjestetään kaikenlaista tekemistä ihan viikottain, lasten kanssa ja ilman. Katrina puhui asiasta ensimmäisen kerran jo viikkoja sitten, mutta en ottanut sitä niin kovin tosissani, myötäilin vaan kohtelilaasti. Samana päivänä hän kuitenkin laittoi sähköpostia, jossa oli suunnitellut jo puolet tilaisuudesta valmiiksi. Lupasin tehdä juhliin suomalaisia joulupipareita isoisoäitini reseptin mukaan, tai Miksuhan ne piparit lopulta teki. Ainekset olivat kuitenkin sen verran erilaisia kuin koto-Suomessa, että aivan oikean makuisia niistä ei kuitenkaan tullut, mutta ihan syötäviä kuitenkin. Lähikaupasta löytyi Pandan lakritsia ja Katrina oli onnistunut hankkimaan jopa suomalaisia hapankorppuja. Miksu oli ikionnellinen, kun sai ylimääräiset juhlista mukaansa. Ohjelmassa oli myös Suomen lippujen väritystä, karttapallotehtävä sekä jouluporon askartelua jätskitikuista. Kuuntelimme Ipanapan lastenlauluja ja valistimme lapsia siitä, missä joulupukki oikeasti asuu (nämä täällä oikeasti kuvittelevat, että pukki asuu pohjoisnavalla!). Isäni oli onnistunut löytämään Mauri Kunnaksen Joulupukki-kirjan englanninkielisen version, ja sitä varmaan luetaankin ahkerasti lähiviikot sekä kierrätetään kaveripiirissä. Meillä oli kaiken kaikkiaan tosi mukavaa ja olen kyllä aika onnekas, kun olen täällä löytänyt Katrinan ja muiden porukan naisten kaltaisia kavereita. Ystäviä ei voi ikinä pitää itsestäänselvyytenä, ja vielä vähemmän odotin täältä löytyvän niin monia kivoja tuttavuuksia. Se on iso asia, mikä taas osaltaan vaikuttaa paljonkin viihtymiseen täällä.

Joulupiparituotanto on tarkkaa puuhaa.

Jouluuporoja tuotannossa.

Tällaisia niistä sitten tuli. 

Cute as a Cupcake.

Iltapäivästä kävimme lasten kanssa treffaamassa harrastelijavalokuvaajaa, joka otti edullisesti lapsista sarjan kuvia. Sain asiasta vinkin samaisen tyttöporukan kautta, ja treffasimme Prairie Villagessa sijaitsevan kirkon puistossa, jossa oli monia valokuvauksellisia kohtia. Kyseessä oli hyväntekeväisyystempaus; lahjoittamalla aikaansa ja taitojaan Alicia keräsi rahaa pienen Lucy-tytön muistorahastolle. Lucyn äiti on hänen hyvä ystävänsä, ja pikku-Lucy oli menehtynyt pari vuotta sitten aivokasvaimeen. Rahaston avulla he tekevät hyväntekeväisyystyötä ja haluavat siten muistaa pientä tyttöään. Tarinan kuultuani olin aivan itku kurkussa minäkin, niin pahalta se tuntui. Lucy oli ollut juuri Nupun ikäinen. Itselleni täysin vieraan ihmisen kanssa sitten itkeä tihrustimme keskellä kirkon puistoa, mutta hetken päästä jo nauroimme itsellemme. Joka tapauksessa Lucyn rahasto sai pienen lisän, me mukavan uuden tuttavan ja kasan kivoja valokuvia - sekä vinkin lähistöllä olevasta leikkipuistosta.

Olimme ensimmäistä kertaa Prairie Villagen alueella, joten lähdimme vielä katsastamaan kehuttua leikkipuistoa, koska meillä ei varsinaisesti ollut kiire minnekään. Miksu tykkäsi puiston vekottimista ja Nuppukin löysi sieltä keinuja ja vähän jotain kiipeiltävääkin. Puistossa oli työpäivän päätteeksi myös aika paljon muuta väkeä, ja taas saimme useamman kerran kertoa mitä kieltä puhumme, mistä tulemme ja miten täällä viihdymme. Täällä ei tarvitse kyllä koskaan olla yksin, juttuseuraa löytyy aina. Puistossa viihdyimmekin ihan pimeän tuloon asti, ja illalla uni tulikin sitten nopsaan - ainakin muksuille.

Nuppu menee. 

Miksun suosikki; jonkinlainen roikkumisvekotin.
Ja niin, tännekin kuulemma pitää päästä uudestaan.

Isoveljen kanssa pääsi vähän isompaankin liukumäkeen.

Kotiinlähdön aika.

Lauantaina oli vuorossa Miksun partion retki Legolandiin. Miksulla on sinne vuosipassi (syystäkin, sillä poika jaksaisi olla siellä vaikka joka viikko) ja olemmekin käyneet siellä jo pari, kolme kertaa. Miksu temmelsi kavereiden kanssa, minä viihdytin päikkäreistä kieltäytyvää pikkusiskoa ja pidin Skype-palaveria Suomen suuntaan. Helsingissä tyttökaverit olivat kokoontuneet illalliselle ystävän luokse, liimailivat siellä irtoripisiä ja valmistautuivat ravintolailtaan oikein pitkän kaavan mukaan. Olisi ollut niin kiva olla siellä mukana, mutta pääsinpähän osallistumaan edes vähän. (Muutaman viikon päästä sitten uusiksi Turussa, soooo looking forward to it!) Miksu viihtyi Legolandissa pitempään kuin yksikään muu partiolainen, joten ilta oli jo hämärtymässä, kun ajelimme kotia kohti. Koska olimme olleet koko päivän sisätiloissa, halusin vielä ehtiä vähän ulkoilemaan. Niinpä päätimme skipata kotona kokkaamisen ja reippailimme läheiseen Coach's-sporttipubiin illalliselle, tuli samalla tehty pieni kävelylenkkikin. Törmättiinpä siellä sattumalta tuttuihinkin, eli ei tämäkään niin kovin suuri kaupunki lopulta ole.

Crown Centerille on jo pystytetty pormestarin joulukuusi.
Muuten on vielä aika kesäisen näköistä.

Myös luistinrata on avattu. Lämminverisimmät luistelevat t-paitasillaan, hrr.

Nuppu taitaa jo olla valmis siirtymään vauvanruuista eteenpäin.

Sunnuntai-iltana kävimme kaupungin toisella laidalla Briarcliff Villagessa katsomassa jouluvalojen sytytystä. Luvassa oli myös laser-show (aika laimea, mutta Miksuun kyllä upposi), joululauluja sekä joulupukin tapaaminen. Joulupukin juttusille jonottaessamme Miksu intoili, että pääsee sitten puhumaan suomea joulupukin kanssa. Vähän huolestuneena yritin vihjailla, että ehkä englannin taitojen esitteleminen tekisi suuremman vaikutuksen ja voisi vaikuttaa myös lahjojen määrään, mutta turhaan. Harmi kyllä pukilta oli kuulokoje unohtunut Korvatunturille, joten kommunikointi oli vähän vaikeaa. Pukki lupasi kuitenkin tulla jouluna meitä Suomeen moikkaamaan. Illlan pimetessä jouluvalotkin sytytettiin ja tulihan siinä vähän jouluinen olokin. Kuuntelimme musiikkiesityksiä ja nakersimme perjantailta yli jääneitä joulupipareita. Kaipaamaan jäimme lähinnä vain glögiä ja lunta, mutta niitäkin saattaa hyvällä tuurilla vielä tänne järjestyä.

Joulupukin juttusille jonottamassa.

Odotus kannatti, eikä Nuppukaan edes vierastanut.

Joulumusiikkia esittivät koululaiset ja jokin jazz-orkesteri.

Valot päällä.

Laser-show :)

Suihkulähde, tietysti, KC:ssä kun ollaan. 

Lisää suihkulähteitä ja lapsia.

Tänään olimme pitkästä aikaa lähempänä KC:n keskustaa Loose Parkissa (muistattekos viime kesältä?) leikkimässä ja ystäviä tapaamassa. Jouluinen fiilis oli tipotiessään, kun puistossa tarkeni taas ihan paitasillaan ilman takkia. Nautin kyllä täysillä tästä kurattomasta, aurinkoisesta ja kuivasta marraskuusta. Varsinkin lasten kanssa tämä on mahtavaa; emme edes omista kumisaappaita tai välikausivaatteita! Puistoilun jälkeen jatkoimme Plazalle lounastamaan ja Scooter'sin jätskibaariin jälkkärille. Plazan liikkeissäkin olisin halunnut kierrellä, mutta siinä vaiheessa sainkin jo lähteä ajelemaan kotiin koulusta palaavaa Miksua vastaan.

Loose Parkissa.

Nuppu oli aika paljon pienempi tyttö,
kun viimeksi näissä keinuissa keinuttiin.
Yhtä iloinen kuitenkin.

Miksun luokalla oli tänään koulussa erikoispäivä, Behaviour Bingo Pajama Party. Luokassa on satanumeroinen bingotaulukko, johon oppilaat saavat arpoa uusia numeroita palkinnoksi hyvästä käytöksestä. Tässä vaiheessa lukukautta oli sitten ensimmäinen suora ansaittu, mistä hyvästä kouluun otettiin mukaan pyjama, tyyny, pehmolelu ja limpparia. Opettaja tarjosi popcornit ja iltapäivän he olivat saaneet pötkötellä yöpuvuissaan lattialla, syödä poppareita ja katsella jotain opettavaista lastenohjelmaa. Tämä ei tosin ollut edes ensimmäinen kerta, vaan noin kuukausi sitten oli koko koulun Pajama Day, ja silloin kouluun mentiinkin yöpuku päällä. Koulubussissa oli hauskan näköistä väkeä, ihan kuin kaikki olisivat nukkuneet pommiin. Onkohan Suomen kouluissa mitään vastaavia tempauksia? Täällä tuntuu pitkien koulupäivien vastapainoksi olevan kaikenlaista erikoisaktiviteettia vähän väliä.

Pyjamapartylainen.

Tänään olikin sitten viikon viimeinen koulupäivä, sillä nyt alkoi koulussa Thanksgiving holiday. Huomiseksi keksitään jotain kivaa Miksun vapaapäivän kunniaksi ja torstaina sitten on vieläkin tärkeämpi päivä, kun saamme isin vihdoinkin kotiin. Sitä ennen meidät on kutsuttu Miksun luokkakaverin perheen luokse Thanksgiving dinnerille. Mukava nähdä kuinka sitä täällä juhlitaan - ennakkotietojen mukaan kysymys on syömisestä, syömisestä ja syömisestä, vähän kuin meillä jouluna. Ja siitä, että mietitään niitä asioita, joista voi olla kiitollinen - itselläni on mielessä useampikin. (PS. Pasi: muista salmiakki, Fazerin sininen, hapankorput ja glögi. Kiitos.)

Thanksgiving 101
- eiköhän me tällä ohjeistuksella pärjätä.