Time to Vote

Tänään Yhdysvallat äänestää itselleen presidentin seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Vaalien lähstymistä on ollut varsin mielenkiintoista seurata eri medioista, niin eurooppalaisista kuin amerikkalaisistakin. Vastakkain ovat republikaanien parivaljakko Romney/Ryan sekä jatkokautta hakeva demokraattien Obama/Biden. Muut ehdokkaat (kyllä, niitä ihan oikeasti on!) on aktiivisesti unohdettu lähes kaikissa keskusteluissa ja viestinnässä muutenkin. Ainoastaan vihreiden Jill Steiniin törmäsin kerran Facebookin kohdennetussa mainonnassa. (Steinin varapresidenttiehdokas, Cheri Honkala, on varsin mielenkiintoinen muutenkin kuin suomalaisen sukunimensä takia. Hän on kotoisin hyvin vaatimattomista oloista, saanut lapsen nuorena ja asunut vuosikausia autossa, ja on sittemmin tehnyt paljon työtä kodittomien ja köyhien hyväksi.)

Istuvalla presidentillä on tietty etu puolellaan, mutta tällä kertaa Obaman uutuudenviehätys on kadonnut eikä häntä äänestämällä ole enää mukana tekemässä historiaa, kuten neljä vuotta sitten. Romney puolestaan on kampanjan kuluessa onnistunut pehmentämään imagoaan ja pärjännyt hyvin myös tv-väittelyissä, varsinkin siinä ensimmäisessä. Jopa käsittämättömät sammakot on annettu anteeksi, kuten se Romneyn möläytys, että 47 % amerikkalaisista on riippuvaisia avustuksista ja heistä Romneyn (joka itse on rikas kuin rosvopäällikkö) ei tarvitse välittää. Aivan loppumetreillä pakkaa sekoitti vielä hurrikaani Sandy, joka sotki ehdokkaiden kampanjoiden loppukirin, mutta toisaalta antoi presidentille mahdollisuuden hoitaa katastrofin jälkipyykkiä hyvin ja näyttää presidentilliseltä median parrasvaloissa. Toisaalta katastrofien huonoon jälkihoitoon on moni poliitikko kompastunutkin. Vielä äänestyspäivänäkin Sandyn vaikutus näkyy, sillä  New Yorkissa ja New Jerseyssä on äänestyspaikkoja myöten vielä elämä sekaisin.

Gallupien perusteella tilanne on erittäin tasaväkinen, mutta kallistunee ratkaisevissa kohdissa Obaman eduksi. Täkäläisen vaalisysteemin mukaan kussakin osavaltiossa parhaiten menestynyt saa taakseen koko osavaltion valitsijamiehet, joiden määrä puolestaan on suhteutettu osavaltion väkilukuun. Tämän johdosta peli on jo etukäteen selvä useimmissa osavaltioissa. Sitäkin tärkeämpiä ehdokkaille ovat ne muutamat tasaväkisemmät ns. vaa'ankieliosavaltiot, joiden äänistä taistellaan tosissaan. Nyt näyttää siltä, että  näissä ratkaisevissa osavaltioissa hienoinen enemmistö kallistuu Obaman kannalle.

Kansasissa vaalien tulosta ei tarvitse jännittää, täällä ollaan sen verran reilusti kallellaan republikaanien suuntaan. Kuten kaverini totesikin, on aivan sama ketä täällä äänestää, kun republikaanit vievät kuitenkin kaikki valitsijamiehet. Itse Kansas Cityn alueella (sekä Kansasin että Missourin puolella) demokraatit kyllä pärjäävät paremmin - etniset syyt selittävät tästä paljon - ja Missourin osavaltion puolella kokonaisuudessaan on myös vähän tasaväkisempää.

Ehdokkaiden, tai oikeammin Romney/Ryanin kannatus näkyy täällä katukuvassa selvästi. Omakotialueilla on ihan tavallista laittaa etupihalle kyltti kertomaan omasta näkemyksestä. Sunnuntaina olimme tuossa naapurustossa kävelyllä ja Romneyn kylttejä tuli vastaan kymmenittäin. Yritimme oikein etsimällä etsiä Obaman kannattajiakin, mutta turhaan. Aivan loppumatkasta sitten tuli vastaan yksi Obamankin plakaatti erään omakotitalon pihalla - varsinainen naapuruston kummajainen siis. Vaikka demokraattien kannatus täällä onkin vähäisempää, niin ei se sentään noin olematonta ole. Luulenpa, että sitä vaan ei niin herkästi etupihalla julisteta kuin tukea republikaaneille. Olisipa ainakin jotain jutun juurta naapureiden kanssa, jos ei muuta.

Medioita seuratessa on hyvä muistaa ja huomoida se, mikä kanava on kyseessä. Ja jos ei muista, niin ainakin sen hetken päästä huomaa, sillä sen verran puolueellisia monet "riippumattomatkin" kanavat ovat. Niistä ei-riippumattomista sitten puhumattakaan. Jostain syystä autoni radion pikavalinnoissa on eräs tietty radiokanava, joka lähettää polittiista puheohjelmaa 24/7 ja keskittyy vain ja ainoastaan demokraattien lyttäämiseen, ei edes niinkään republikaanien kehumiseen. Olen sitä silloin tällöin kuunnellut ihan vain uteliaisuudesta konseptia kohtaan ja kuullakseni sitäkin puolta politikoinnista. Tässä tapauksessa "kannatuksella" vaan ei ole mitään rajaa, valehdella voi mitä poskettomampiakin juttuja puolesta ja vastaan, ja sitten tavallisia tallaajia yllytetään soittamaan ohjelmaan ja provosoidaan vielä vähän lisää. Vaikka kanavan käsittelemät asiat minua henkilökohtaisesti hyvin vähän koskevat, niin silti on välillä vaihdettava kanavaa, kun ei vaan pysty kuuntelemaan enempää.

Näin eurooppalaisena Obaman edustamat asiat ja arvot tuntuvat kyllä läheisemmiltä. Toisaalta pitää muistaa, että yhteiskunta täällä on rakenteellisesti ja demografisesti kovin erilainen kuin Suomessa, eli politiikkaakaan ei voi suoraan verrata meikäläisiin oloihin. Vähän kyllä ihmettelin jokin aika sitten, kun media uutisoi kokoomusnuorten matkasta republikaanien puoluekokoukseen. Vaikka nuoriso-osasto usein onkin tullut tunnetuksi emopuoluetta radikaalimmasta linjastaan (valitettavasti taas viime päivinä), niin silti se ihmetytti. Kokoomus(nuoretkin jopa) kun olisivat täällä enemmän vasemmalla kuin demokraatit. Täällä presidentti ei myöskään ole mikään puolivallaton keulakuva, vaikka politiikassa toki kompromisseja joutuukin tekemään. Kauaskantoisimmat vaiktukset lienevät korkeimman oikeuden jäsenten nimitysoikeudella, jäsenyydet siellä kun ovat eläkevirkoja. Korkeimman oikeuden ennakkopäätösten kautta liberaalit tai konservatiiviset näkemykset vaikuttavat yhteiskunnassa huomattavasti yksittäisen presidentin virkakautta kauemmin.

Jokapäiväinen puheenaihe vaalit tai presidentti eivät täällä ole, ainakaan minun tuttavapiirissäni asiaa ei juurikaan ole sivuttu. Toisaalta taas se ei myöskään ole mikään yksityisasia, kuten etupihan koristelu vaalimainoksilla kertoo. Hauska yksityiskohta näkyy markettien korttihyllyillä: molemmista ehdokkaista löytyy vitsikkäitä kortteja, jos joku haluaa ystäväänsä Barackilla tai Mittillä muistaa tai muuten vaan vaaleja juhlistaa. Suomessa tuohonkin lienee vielä matkaa, vaikka viime vaaleissa vähän avoimemmin ehdokkaiden puolesta jo liputettiinkin. Huomenna niitäkin kortteja saa sitten alennuksella, pitäisiköhän ostaa ihan vaan hauskaksi muistoksi?

Romney/Ryan, varmaan kolmaskymmenes sellainen.

Huonosti näkyy, mutta pakko silti laittaa todisteeksi ainokainen Obama/Biden.

Syksy.