Ben & Jerry's and Beyond

Tänään kierreltiin kaupoissa melkein koko päivä. Aika rankkaa puuhaa lasten kanssa, mutta hyvinpä taas jaksoivat. Nuppu nukkui päikkärinsä rattaissa kesken kauppareissun ja Miksua piristivät muutamat uudet lelut, joita tarttui kaupoista mukaan. Vielä odotellaan paria toimitusta nettikaupoista ja loput puuttuvat tavarat haetaan sitten tarpeen mukaan, mutta nyt saavat riittää nämä koko perheen ostoskierrokset.

Viihdykettäkin päivään tietysti mahtui. Ostosreissu aloitettiin reippaasti Ben & Jerry's -jätskibaarista. Tiedän että heidän jäätelönsä ovat monille suurta herkkua, mutta meille ne ovat jääneet suhteellisen vieraiksi, sillä jos herkkujätskiä pitää saada, ei ole Pappagallon lakritsijäätelön voittanutta. Jäätelön tilaamisessa meillä olikin pieni - tai oikastaan vähän isompikin - sekaannus lähellä. Olin jo tilaamassa itselleni Vermonster-jätskiä, Suomessakin keväällä lanseerattua uutuusmakua, jossa on pekaanipähkinöitä ja vaahterasiirappia. Myyjä näytti tässä kohtaa vähän oudolta ja kysyi vielä tarkennusta. Täällä kun ei kyseistä makua tunneta ollenkaan, mutta Vermonster listalta kyllä löytyy. Se on muutaman litran vetoinen ämpäri, johon lapioidaan 20 pallon kokoinen ja 35 dollaria maksava jätskiannos. Jätskin lisäksi annoksessa on neljä banaania, pähkinöitä, toffeeta, keksejä, brownie sekä kermavaahtoa. Painoa komeudella on yli kolme ja puoli kiloa. Onneksi asia selvisi heti alkuunsa ja kaikille löytyi sopivan kokoinen annos, ihan Nuppua myöten.

Tiny Monster?

T-Rex Café

Lauantaina oli tarkoitus viedä Miksu Science Centeriin (Heurekaa vastaaava lasten tiedepuisto), mutta kotiin unohtuneet rattaat sekoittivat päivän ohjelman kokonaan. Nuppu nukkui menomatkalla autossa päikkäreitään, joten huinimme ensin autoinemme keskustan eteläpuolella ja annoimme hänen nukkua. Aivan sattumalta törmäsimme tosi suloiseen kahvilaan, Hi Hat Coffee -nimiseen paikkaan. Pikkuruinen tiilimökki on rakennettu 30-luvulla huoltoasemaksi ja on onneksi selviytynyt tähän päivään asti. Kahvilasta sai taivaallisen hyviä jääkahveja ja Miksulle mansikka-banaanismoothieta. Ja melkein suomalaisen oloista kanelipullaa, jota Miksu ehdottomasti halusi. Kooltaan se oli samaa kokoluokkaa kuin Cafe Brahen vastaavat kotipuolessa, eli yhdestä riitti hyvin evästä meille kaikille.

Hi Hat Coffee - State Line Roadin ja 50th Terracen risteyksessä.

Kahvittelun jälkeen ajelimme kaupungin itälaidalle Babies'R'Usiin vararattaita hakemaan - minirattaat on hyvä olla olemassa kuitenkin, joten tulipahan nekin nyt hankittua. Tässä vaiheessa totesimme, että Science Center saa jäädä ja nälkäkin jo oli, joten päätimme lähteä kaupungin länsipuolelle Legendsin ostoskeskukseen, jossa on Dino-teemainen ravintola. Jo ravintolan sisäänkäynti oli jännittävä ja heti ovella asiakkaat nuuski läpi ääntelevä ja päätään heiluttava tyrannosaurus. Paikka oli viimeistä nurkkaa myöten täynnä ties minkä aikakausien esihistoriallisia otuksia: dinoja, mammutteja jättiläishyönteisiä, trilobiittejä (oikeita sellaisia, mm. vessojen seinissä), mereneläviä ja vaikka mitä. Vähän niin kuin aiemmin mainittu Kaleidoscope, mutta saurusteemalla. Silloin tällöin tilassa tapahtui tulivuorenpurkaus, jolloin suuren jyrinän saattelemana valot pimenivät ja magmaa alkoi näkyä siellä täällä. Paikan lukuisista otuksista suurin osa oli yllättävänkin eläväistä sorttia liikkeineen ja ääntelyineen. Arvaatte varmaan, että Miksu tykkäsi.

T-Rex Cafén sisäänkäynti.

Mustekalat, lentoliskot ja muut sulassa sovussa
(paikka on varmaan paleontologin painajainen, mutta seitemänvuotiaaseen kyllä upposi).

Kaikenmoista.

Miksu epäili, että mamma juoksee ovelta karkuun, kun T-Rex kumartuu nuuskimaan.
Että tervetuloa vaan sitten syksymmällä!

Meidät ohjattiin jättiläistursaan alitse Triceratopsin viereen ruokailemaan. Onneksi Nuppu on vielä niin pieni, että ei osaa pelätä moisia otuksia - hän vaan tykkäsi tutkia kaikkea, eläimet ja valot kiinnostivat häntä kovasti. Vähääkään aremman parivuotiaan kanssa tämä voisi olla turhankin jännä paikka. Ruoka oli yllättävänkin hyvää ja jälkkäriksi tilasimme vielä Chocolate Extinctionin, jättimäisen suklaakakku-jäätelö-kermavaahto -annoksen, joka tarjoiltiin savuavan (hiilihappojää)tulivuoren kanssa. Ihan loppuun asti emme jaksaneet sitä kolmestaan syödä, vaan sukupuuttoa uhmaava suklaakakunpala on edelleen jääkaapissa jääkauden kourissa.

Pasi valitsi listalta sen pienemmän hampurilaisen.
Oikealla Chokolate Extinction - siitä riittää listan mukaan ainakin kahdelle!
(Neljä jättikokoista suklaakakunpalaa jäätelöineen ja kermavaahtoineen.)

Ruokailun jälkeen oli vuorossa tutkimusalue, jossa taas vaihteeksi pääsi etsimään dinosarusten luita ja tutkimaan kaivoksesta löytyneitä muinaisjäänteitä. (Monikohan täkäläisistä lapsista haluaa paleontologiksi? Ainakin täällä on vähän joka kohteessa hiekkalaatikko, josta saa kaivaa luita ja hampaita.) Pakollinen osa oli myös tavarataivas, jonka Build-a-Dino -shopissa voi täyttää itselleen oman pehmosauruksen. Jänniä olivat myös Meksikosta asti rahdatut, muinaisesssa tulivuorenpurkauksessa syntyneet kivenmurikat, joita voi (ostamisen jälkeen) halkaista ja tutkia mitä kiteitä kaasukuplat niiden sisään ovatkaan muodostaneet. Ihme kyllä Miksu passasi molemmat houkutukset ja valitsi mukaan jonkun "jalokiven" sekä kipsistä esiin rapsuteltavan triceratopsin pääkallon. Sen kanssa riittänee puuhaa lähiviikot. Itse Legendsin ostoskeskusalueelle emme sitten enää ehtineetkään, mutta tännekin on kiva tulla vielä uudestaan, eikä todellakaan tarvitse miettiä, minne mennään syömään.

Dinokauppa, timantteja (!) ja taas luita.

Sen pituinen se.

Kutakuinkin tässä kohtaa jalkaani hyökkäsi muutaman sentin mittainen rukoilijasirkka
 - yksi iljettävimmistä hyönteisistä mielestäni, mutta siitäkin selvittiin.

Naapurissa oli kivannäköinen harrikkabaari.
Nähtäväksi jää, malttaako Miksu kertaakaan valita sitä saurusravintolan sijaan.

Suprise!

Eilen huomasimme ulko-ovessa lapun, jonka mukaan FedExin kaveri on jossain välissä turhaan kolkutellut oven takana ja vienyt pakettinsa respaan odottamaan noutoa. Lähdimme enkuntunnin jälkeen Miksun kanssa kävelylle Nuppua nukuttamaan ja poikkesimme samalla respassa. Arvelin lähetyksen olevan jotain Pasin juttuja, meille kun on viime päivinä tullut kaapeliyhtiöltä piuhoja, digiboksia ja sen semmoista.

Mutta ei, paketti olikin kauempaa ja käsiala tuttua: äiti se sieltä jotain lähetteli! Kyllä tuli kiire kotiin pakettia avaamaan. Sinisestä Muumi-laatikosta paljastui salmiakkia (Miksulle pääkalloja ja mulle noitapillejä, Pasille hallonbåtar), hapankorppuja, ruisnappeja, sisuja, lisää salmiakkia ja lahjoja lapsille. Miksu avasi omansa välittömästi, mutta Nuppu taitaa odottaa ensi viikon 1-vuotispäivään - tai päikkäreiden yli nyt ainakin. 

Kiitos kotiväelle mukavasta yllätyksestä! Yritämme Miksun kanssa tsempata, että isikin näkisi herkuista muutakin kuin kuoret. Varmuuden vuoksi kehotan kuitenkin tulemaan melko suoraan töistä kotiin, tänään on juhlapäivä!

4th of July

Eilen juhlittiin itsenäisyyspäivää - ja isosti. Kaupat ovat jo jonkin aikaa pullistelleet kaikenlaista Amerikka-kamaa lipuista sini-puna-valkokuorrutteisiin pikkumuffineihin. Keskiviikko oli yleinen vapaapäivä, ja me aloitimme juhlinnan viettämällä aamupäivän uima-altaalla. Nuppu tempaisi sen jälkeen yli kolmen  tunnin päikkärit (näin tapahtuu vain silloin, jos Pasi on kotona - ei koskaan mun kanssa), ja tyttö piti oikein herättää, että ehtisimme iltarientoihinkin.

Good Morning America!

Pakkasimme autoon piknik-peiton, herkkuevästä ja juotavaa ja suuntasimme Corporate Woodsin puistoalueelle odottamaan ilotulitusta, joka kuuleman mukaan on KC:n hienoin. Tunnelma oli kuin koto-Suomen festareilla, mutta ilman humalaisia. Kojuista löytyi syötävää jos jonkinmoista ja Miksu sai hyppiä pomppulinnassa itsensä läkähdyksiin. Se ei ollut kovin vaikeaa, sillä lämpötila lähenteli neljääkymmentä astetta vielä illalla. Pasi mainitsikin kuumuudesta jossain välissä. Napostelimme eväitä ja festariruokaa, treffasimme kavereita, pötköttelimme viltillä ja leikimme muksujen kanssa läheisen lavan musiikkiesityksiä kuunnellen. Miksun pomppiessa käväisin kotona hakemassa meille vielä toisenkin viltin sekä lisää juomia.

Nälkäisimmät ensin.

Miksu otti juhlan kunniaksi mukaan University of Kansas -mukinsa.

Corporate Woods.

Pomppiksessa.

Kansallislaulu - ja meidän ipanat keskittyvät syömiseen.

Kokonainen keksilaatikko - ja ihan vaan mulle!

Nupun juhlalookia.

Kun tulin takaisin, Pasi oli yhtäkkiä ihan sippi - kuume nousussa. Miksu oli kipeänä pari viikkoa sitten muuttaessamme, sen jälkeen viime viikonloppuna Nuppu, sitten Pasi - ja minä ilmeisesti viikon päästä. Kun olo vaan huononi, Pasi lähti ensiaputeltalle särkylääkettä hakemaan. Hän viipyi reissullaan aika kauan, sieltä nimittäin ei niin vaan särkylääkettä napattukaan. Verenpaineen ja kuumeen mittauksen, haastattelun ja pikaisen tutkimuksen jälkeen Pasia oltiin jo viemässä ambulanssilla sairaalaan, mistä hän kuitenkin kieltäytyi, kuten myös kotiinlähtöehdotuksesta. Ennen ensiavusta poistumista Pasi joutui allekirjoittamaan vastuuvapauslomakkeen, mutta sai kuitenkin lopulta tarvittavat napit nautittavaksi.

Corporate Woods by Night.

Hämärtää jo, mutta vielä jaksetaan hereillä!

Poks poks!

Ilotulituksen aikaan oli välillä lähes yhtä valoisaa kuin päivällä.

Kaverikuva.

Ilotulitus oli piakkoin alkamassa, mutta lämpötilan ollessa edelleen kolmenkymmenen asteen paremmalla puolella Pasi otti rattaisiin nukahtaneen Nupun mukaansa ja lähti autolle vilvoittelemaan. Minä jäin Miksun kanssa vielä vilteille katsomaan ilotulitusta, joka oli todella upea - ja pitkä. Viidentoista minuutin hienon ilotulituksen jälkeen alkoi finaali, joka vastasi useamman vuoden ilotulituksia kotipuolessa. Itse en sitä kuvannut, mutta onneksi joku toinen ymmärsi tallentaa - alla Youtube-klippi siitä (loppuräiskintä alkaa siinä viidenkymmenen sekunnin paikkeilla). Näihin kuviin ja tunnelmiin Corporate Woodsista!

Shop 'til You Drop

Reilu viikko ollaan nyt asuttu omassa kodissa ja vieläkin syödään paperilautasilta. Se alkaa jo maistua, hmm, puulta. Shoppailua rajoittaa kummasti se, kun päivisin ei ole autoa käytössä - tosin en haluaisikaan vetää lapsia perässä pitkin kauppoja, eli hyvä näin toistaiseksi. Kuluneella viikolla ollaankin usein käyty lasten kanssa aamutoimien jälkeen uima-altaalla. Nuppu on uinnin jälkeen yleensä nukahtanut rattaisiin, ja me ollaan sitten hipsitty altaalta kotiin ja parkkeerattu neiti nukkumaan vaatehuoneeseen. Pimeä ja hiljainen paikka pidentää unia kummasti, ja siitäkös äiti tykkää. Rattaisiin nukuttaminen on mainiota myös siksi, että omaan sänkyyn hän ei edelleenkään nukahda, paitsi jos isi nukuttaa. No, kaikki uni lasketaan ja päikkäreiltä herääkin aina tyytyväinen tyttö.

Miksun omakuva altaalta.
Kamera on synttärilahja Kerttu-mammalta, kiitokset ja terveisiä siis sinne!

Iltaisin kun Pasi tulee kotiin, olen yleensä napannut auton ja huristellut ostoksille. Meiltä kun edelleen puuttuu vaikka mitä. Lakanat, pari pyyhettä ja Miksulle petivaatteet ostettiin jo, ja niiden lisäksi löytyy pari veistä, leikkuulauta ja pesuaineita. Puuttuvien tavaroiden lista on sitten pidempi: astiat, lasit, aterimet, säilytyspurkit, tarjoiluastiat, ruuanvalmistusvälineet, kattilat, pannut, uunivuoat, lisää pyyhkeitä ja lakanoita, siivousvälineitä, lastenhuoneiden juttuja, päiväpeitot, itse asiassa kaikki peitot, laatikoita, hyllyjä, navigaattori, auto ja vaikka mitä. Työnjako meillä on aika perinteinen, minä keskityn kotitavaroihin ja Pasi tutkii navigaattori- ja auto-osastoa. Jossain vaiheessa olisi kiva päästä niin pitkälle, että voisi ostella vähän tauluja, kasveja ja sisustustavaraa, mikä tekisi asunnosta vielä enemmän oman kodin. Meillä tosin alkaa tuota lapsiperhekuorrutusta (leluja, kirjoja, liinoja, tuttipullo, legoja, vaatteita...) olla vähän jokaisella vaakapinnalla, eli se siitä sisustamisesta kai sitten. Onpahan ainakin kotoisa olo.

Nupulle ostettiin sänky viikko sitten.
Pienempikin olisi näköjään riittänyt,
tähän mahtuisi varmaan ainakin kuutoset.

Tavaroita ostellessani haluan tapani mukaan valita, eli harvoin nappaan mitään isompaa mukaani kerralla, vaan etsin vertailun vuoksi vähintään yhden vaihtoehdon. Tiedetään, tämä ei mitenkään nopeuta prosessia. Jos ollaan ostamassa jotain sellaista, minkä kanssa on pitää elää vain tämä vuosi, ei ole niin väliä; kunhan kelpaa sen ajan. (Tähän sarjaan kuuluu mm. imuri; kokolattiamattojen takia täällä on aika erilaisia laitoksia kuin kotipuolessa. Imuri ostettiin varsin vikkelästi sen jälkeen kun havaittiin, että meillä marssii muurahaisarmeija eteisestä ruokapöydän alle ja takaisin - nyt niitä on ainakin vähemmän.) Mutta kun ollaan valitsemassa sellaista tavaraa, joka on tarkoitus pakata vuoden päästä Suomeen mukaan, onkin enemmän mietittävää. Vaihtoehtojahan täällä riittää vaikka kuinka, se ei ole ongelma. Pitäisi vaan tietää mitä haluaa. Nyt kun näihin joka tapauksessa joutuu investoimaan aika paljon, olisi kiva, jos tavara olisi oikeasti tarpeellinen ja hyvä myös uudessa kodissa. Sinne vaan on varsin vaikea vielä mitään suunnitella, kun aika paljon isompiakin asioita on auki. Emme ole vielä oikein varmoja uuden kodin tyylistäkään. Kaipa ajatus selkenee tässä vuoden mittaan - tai muuttuu ympäristön vaikutuksesta rönsyilevämpään suuntaan. Koska vaihtoehtoja on paljon, olisi kiva miettiä ja valita asiat huolella, mutta nyt siihen ei oikein ole mahdollisuutta, tai muuten meillä on kertikset käytössä vielä joulunakin.

Muuttotavaroita pakatessani olin niin iloinen siitä, että sain aika paljon tavaraa lähtemään kiertoon kirppareille ja tutuille. En haluaisi omistaa niin paljon erilaista silppua, se ei tee elämästä ainakaan helpompaa. Mieluummin huomattavasti vähemmän tavaraa, mutta sekin vähä sitten oikeasti tarpeellista ja laadukasta. Ajatus siitä, että uudessa kodissa olisi vaan tarkkaan harkittuja, tarpeellisia juttuja, oli aika ihana. Todellisuus on kuitenkin se, että ihan liikaa tavaraa meni varastolle ja nyt ostamme käytännössä kaikki kodin tavarat toiseen kertaan. Vuoden päästä meillä  onkin sitten tuplasetti kaikkea pakollista plus Amerikan houkutukset päälle - eikä mitään niistä varsinaisesti valittu uutta kotia varten. Miten tässä näin kävi? Taitaapa olla niin, että meillä on ensi vuonna  tähän aikaan käynnissä kunnon garage sale, että tervetuloa vaan ostoksille!

Moving on: Midsummer

Perjantaina muun maailman (okei, ainakin pohjoismaalaisten) juhliessa juhannusta meidän perhe pääsi vihdoin muuttamaan hotellista omaan kotiin. Pasin piti aamupäivästä käydä vielä töissä, joten minä jäin lasten kanssa hotellille, tarkoituksena pakkailla kamoja muuttoa varten. Miksu heräsi aamulla edelleen kovin kuumeisena ja Nuppu pyöri jaloissa tutkien kaikkea mahdollista, mikä teki pakkaamisen ihan mahdottomaksi.

Kymmenen jälkeen muuttofirmasta soitettiin, että kalusteet tuotaisiin tunnin päästä asunnolle. Pasi lähti kiireen vilkkaa töistä tekemään muuttotarkastusta, mutta haki onneksi Nupun matkalle mukaan. Nupun kannalta reissu oli ilmeisen tylsä, mutta se oli ihan pakollinen liike, jotta sain sillä aikaa tavarat hotellilla kasaan. Miksu lepäili sängyssä, pelaili ja jutteli mamman kanssa Skypessä. Pasin ja Nupun tultua takaisin keräilimme vielä viimeisiä juttuja (miten sitä tavaraa voi täälläkin jo olla niin paljon?) ja lähdimme huristelemaan kohti uutta kotia. Vain puolet tavaroista mahtui autoon, vähemmän tärkeä puolikas jäi hotellin matkatavarahuoneeseen odottamaan.

Muuttopäivä ja 39,8 C.

...mutta irtosihan sieltä hymykin välillä!

Miksu juttelee mamman kanssa.

Neiti Nuppusen omaisuus pakattuna.

Uusi koti osoittautui ihanaksi, jopa vieläkin kivemmaksi kuin aiemmin näkemämme esittelyhuoneisto. Edellisen asukkaan jäljiltä asunnon kaikki seinät ja katot on maalattu, taulukoukkujen reiät fiksattu ja kokolattiamatto vaihdettu. Se on todella hieno juttu erityisesti konttausasennossa etenevän Nupun kannalta, paitsi että nyt meidän pitäisi pystyä pitämään se matto puhtaana - myös ruokapöydän alta. Parin päivän jälkeen olen yllätyksekseni huomannut, että kokolattiamatto on oikeastaan aika kiva. Se on ihanan pehmoinen ja lämmin paljaiden jalkojen alla. Lattialla tulee istuttua ja makoiltua paljon enemmän, kun se on pehmeä ja mukava (ja uusi ja puhdas - vanhan maton kanssa voisi olla toinen juttu). Nupunkin on mukava lattialla konttailla, mutta pitkät housut pitää olla jalassa, muuten tulee hiertymiä polviin. (Tämän opimme kantapään - tai polven - kautta heti tulopäivänä, kun Nuppu oli kahdessa tunnissa saanut polvensa rikki. Sitä sitten paranneltiin Compeed-laastarilla pari päivää.)

Koti.

Perjantaina Miksun kuume laski lääkkeiden ansiosta kohtuullisiin lukemiin, joten lähdimme illalla nurkan taakse paikalliseen sporttipubiin, Blue Mooseen, syömään. (Sieltä saa mainiota caesar-salaattia, hummusta ja pitaleipää, mutta ei annos sentään Blankon lammascaesarille pärjää.) Se oli meidän juhannusillallinen, ja jussin kunniaksi mukana oli vähän ruisnappeja Nupulle ja salmiakkia meille muille. Lauantaina Miksun kuume oli onneksi ohi ja jatkoimme muuttopuuhia. Iltasella kävimme taas syömässä, tällä kertaa meksikolaista. Pääsimme vähän jopa juhannustunnelmaan: kokon korvasi parkkipaikalla tuleen syttynyt pensaikko, jota palomiehet hetken päästä tulivat sammuttamaan - melkein kuin Suomessa juhannuksena! Miksusta oli jännää nähdä paloauto, hän seurasi sammutuspuuhia tarkkaan ja räpsi myös kuvia. Kun tilanne oli hallinnassa, jakoivat palomiehet yleisölle käyntikortteja. Se taitaa nyt olla Miksun uusin aarre.

Juhannusjuomaa, Suomi-pullosta totta kai!

Blue Moose.

Koko kokko.

Miksu tarkastaa piipaa-autoa.

Miksun kuvaamia yksityiskohtia paloautosta.
Näissä on varmasti jotain erityisen jännää!

Kalusteet olivat asunnossa paikalla jo perjantaina muuttaessamme, ja nekin ovat ihan kivoja. Valitsimme kaikessa mahdollisimman yksinkertaista, vaikka siellä skaalan röyhelöisemmässä ja koukeroisemmassa päässä olisi ollut enemmän valinnanvaraa. Saattaa olla, että hermot vielä menee noiden mustien tasojen ja pöytien kanssa, niissä kun näkyvät kaikki pölyt ja tahrat, ja Nuppu vielä kiipeilee tahmatassuineen huonekaluja vasten päivät pitkät. Miksun ja Nupun huoneiden lipastot oli muutossa sijoitettu väärin päin, minkä vuoksi emme vieläkään ole päässeet purkamaan kaikkia tavaroita paikoilleen. Kalusteet eivät ole mitään ikea-levyä, vaan todella painavia. Itse asiassa olisimme halunneet saada kaikki kuntoon jo viikonloppuna, joten yritimme Pasin kanssa kahdestaan niitä pariinkin otteeseen siirtää, mutta lipasto ei hievahtanutkaan. Tänään tulivat sitten kalustefirman pojat siirtämään ne oikein päin, joten nyt saadaan vaatteet ja lelutkin paikoilleen.

Miksu kotiutui noin minuutissa oven avaamisen jälkeen.

Onni on (melkein) oma koti.

Meillä syödään edelleenkin paperilautasilta eikä taloudesta löydy myöskään imuria, kunnon veistä tai leikkuulautaa, muutamia mainitakseni. Pasi totesi tänään, että viimeistään huomenna täytyy hankkia silitysrauta, etteivät kauluspaidat lopu kesken viikkoa. Perjantaina muuttokuorman tuomisen jälkeen oli vielä pakko käydä sen verran kaupassa, että saatiin kaikille sänkyihin lakanat ja Miksulle jopa peitto ja tyynykin. Nuppu-rassukalta vaan puuttui sänky, sitä kun ei ehditty hakemaan muuttotouhujen keskellä, Miksun ollessa kipeänä. Nuppu nukkuikin kaksi ensimmäistä yötä alkuyöt rattaissa (jonne hän nukahtaa hienosti, toisin kuin omaan sänkyyn) ja yöllä kerran herättyään sitten meidän vieressä. Äitipä ei sitten enää niin nukkunutkaan, sillä Nupun kanssa saa jo ihan tosissaan varoa, ettei hän putoa yöllä sängystä.

Kahden yön jäkeen olin niin sippi, että sunnuntaina se sänky sitten lopulta haettiin. Olimme jälleen kerran olleet myöhään asioilla, ja jäin kotiin laittamaan lapsia unille, kun Pasi vielä lähti sänkyä hakemaan. (Emme saaneet sitä mukaan aiemmilla reissulla, koska se ei mahdu autoon ilman penkkien kaatamista.) Nuppu nukahti viereeni sängylle ja siirsin hänet lattialla olevalle patjalle jatkamaan unia, ettei hän putoa. Sillä aikaa ruuvasimme Pasin kanssa pinnasänkyä kasaan. Kun pinnis oli valmis (yhdeltä yöllä, jee!), menin kurkkaamaan Nuppusta. Hän oli kierähtänyt patjalta alas ja jatkoi uniaan poikittain lattialla, osittain meidän sängyn alla. Sänkyostos taisi sittenkin siis olla turha, niin mukavia ovat kokolattiamatot.

Sängyssä nukkuminen on yliarvostettua.

Hotel Life

Hotelliasuminen alkaa kohta olla lopuillaan, joten voisin vihdoinkin kertoilla jotain tästä paikasta. Olemme asuneet nyt neljä viikkoa Marriott Residence Innissä Union Hillillä, lähellä KC:n keskustaa. Hotelli valittiin sillä perusteella, että siellä olisi mukavaa viettää vähän pidempikin aika, asunnonhaku kun oli tiedossa. Huoneistossa on oma pieni keittiö, olohuone (jossa takka!) ja kaksi makuuhuonetta kylppäreineen.

Hotellin sisäänajo.
Meidän huoneisto on vastaavan pikkutalon ylimmässä kerroksessa.

Respa ja vasemmalla portti uima-altaalle.

Meidän makuuhuone.

Olohuone.

Toinen makuuhuoneista, Miksun huone siis, on yläkerrassa, ja hän tykkää kovasti omasta valtakunnastaan. Aluksi ajattelimme, että portaat ovat ihan mahdottomuus Nupun kanssa pidemmällä tähtäimellä, mutta ensimmäisen viikon jälkeen hän ei ole ollut niistä liian kiinnostunut. Yksi muksahdus tosin sattui, onneksi vaan alimmalta rappuselta.

Miksun yläkerta.

Näkymä Miksun ikkunasta.

Hotelliasumisen hyviä puolia on aamupala, joka tosin alkaa maistua puulta parin viikon jälkeen. Aluksi Miksu oli ihan innoissaan muroautomaateista ja vohvelikoneesta, mutta pariin viikkoon ei olla enää vohveleita syöty. Tuoreita kasviksia sen sijaan kaipaisi, niitä kun ei aamiaisella juurikaan näy. Onneksi meillä on huoneessa oma jääkaappi, jota ollaan tankattu aina tarpeen mukaan. Muutaman kerran viikossa hotellilla on myös evening social -ilta, jolloin tarjolla on iltapalaa juomineen.

Aamupalalla (silloin kun vielä jaksettiin syödä vohveleita).

Milk, love and nothing else. No, ehkä vähän banaania kuitenkin.

Iltapalalla.

Hotellilla on myös pieni uima-allas, ja sekä Miksu että Nuppu tykkäävät uimisesta kovasti. Uiminen on myös melko varma tapa väsyttää tyttö päiväunille. Eniten hyödyntämämme palvelu taitaa kuitenkin olla shuttle service. Hotellin pikkubussilla ollaan nimittäin lähetetty isi töihin melkein joka päivä, ja niin oma auto on jäänyt meidän käyttöön päiväksi. Mekin toki voisimme shuttlea hyödyntää, mutta lapsia on mukavampi kuljetella omissa turvaistuimissa.

Iltauinnilla.

Näkymä hotellin nurkalta kohti downtownia.

Hotellin sijainti on mainio, downtownista vähän matkaa Main Streetiä etelään. Kävelyetäisyydellä on Crown Centerin ostoskeskus huvituksineen ja Country Club Plazan aluekin on ihan lähellä. Tämä hotelliaika ollaankin hyödynnetty tutkimalla keskustaa lähellä olevia huvituksia. Ensi viikolla sitten on taas uusien kujeiden vuoro, kun päästään omaan kotiin. Vaikka hotelliaika on mennyt yllättävän mukavasti ja nopeasti, niin ikävä ei varmaankaan tule - tai korkeintaan siivousta ja aamupalaa.

Kaikki kotona.

Perhe T on selvästi kotiutunut.