Shop 'til You Drop

Reilu viikko ollaan nyt asuttu omassa kodissa ja vieläkin syödään paperilautasilta. Se alkaa jo maistua, hmm, puulta. Shoppailua rajoittaa kummasti se, kun päivisin ei ole autoa käytössä - tosin en haluaisikaan vetää lapsia perässä pitkin kauppoja, eli hyvä näin toistaiseksi. Kuluneella viikolla ollaankin usein käyty lasten kanssa aamutoimien jälkeen uima-altaalla. Nuppu on uinnin jälkeen yleensä nukahtanut rattaisiin, ja me ollaan sitten hipsitty altaalta kotiin ja parkkeerattu neiti nukkumaan vaatehuoneeseen. Pimeä ja hiljainen paikka pidentää unia kummasti, ja siitäkös äiti tykkää. Rattaisiin nukuttaminen on mainiota myös siksi, että omaan sänkyyn hän ei edelleenkään nukahda, paitsi jos isi nukuttaa. No, kaikki uni lasketaan ja päikkäreiltä herääkin aina tyytyväinen tyttö.

Miksun omakuva altaalta.
Kamera on synttärilahja Kerttu-mammalta, kiitokset ja terveisiä siis sinne!

Iltaisin kun Pasi tulee kotiin, olen yleensä napannut auton ja huristellut ostoksille. Meiltä kun edelleen puuttuu vaikka mitä. Lakanat, pari pyyhettä ja Miksulle petivaatteet ostettiin jo, ja niiden lisäksi löytyy pari veistä, leikkuulauta ja pesuaineita. Puuttuvien tavaroiden lista on sitten pidempi: astiat, lasit, aterimet, säilytyspurkit, tarjoiluastiat, ruuanvalmistusvälineet, kattilat, pannut, uunivuoat, lisää pyyhkeitä ja lakanoita, siivousvälineitä, lastenhuoneiden juttuja, päiväpeitot, itse asiassa kaikki peitot, laatikoita, hyllyjä, navigaattori, auto ja vaikka mitä. Työnjako meillä on aika perinteinen, minä keskityn kotitavaroihin ja Pasi tutkii navigaattori- ja auto-osastoa. Jossain vaiheessa olisi kiva päästä niin pitkälle, että voisi ostella vähän tauluja, kasveja ja sisustustavaraa, mikä tekisi asunnosta vielä enemmän oman kodin. Meillä tosin alkaa tuota lapsiperhekuorrutusta (leluja, kirjoja, liinoja, tuttipullo, legoja, vaatteita...) olla vähän jokaisella vaakapinnalla, eli se siitä sisustamisesta kai sitten. Onpahan ainakin kotoisa olo.

Nupulle ostettiin sänky viikko sitten.
Pienempikin olisi näköjään riittänyt,
tähän mahtuisi varmaan ainakin kuutoset.

Tavaroita ostellessani haluan tapani mukaan valita, eli harvoin nappaan mitään isompaa mukaani kerralla, vaan etsin vertailun vuoksi vähintään yhden vaihtoehdon. Tiedetään, tämä ei mitenkään nopeuta prosessia. Jos ollaan ostamassa jotain sellaista, minkä kanssa on pitää elää vain tämä vuosi, ei ole niin väliä; kunhan kelpaa sen ajan. (Tähän sarjaan kuuluu mm. imuri; kokolattiamattojen takia täällä on aika erilaisia laitoksia kuin kotipuolessa. Imuri ostettiin varsin vikkelästi sen jälkeen kun havaittiin, että meillä marssii muurahaisarmeija eteisestä ruokapöydän alle ja takaisin - nyt niitä on ainakin vähemmän.) Mutta kun ollaan valitsemassa sellaista tavaraa, joka on tarkoitus pakata vuoden päästä Suomeen mukaan, onkin enemmän mietittävää. Vaihtoehtojahan täällä riittää vaikka kuinka, se ei ole ongelma. Pitäisi vaan tietää mitä haluaa. Nyt kun näihin joka tapauksessa joutuu investoimaan aika paljon, olisi kiva, jos tavara olisi oikeasti tarpeellinen ja hyvä myös uudessa kodissa. Sinne vaan on varsin vaikea vielä mitään suunnitella, kun aika paljon isompiakin asioita on auki. Emme ole vielä oikein varmoja uuden kodin tyylistäkään. Kaipa ajatus selkenee tässä vuoden mittaan - tai muuttuu ympäristön vaikutuksesta rönsyilevämpään suuntaan. Koska vaihtoehtoja on paljon, olisi kiva miettiä ja valita asiat huolella, mutta nyt siihen ei oikein ole mahdollisuutta, tai muuten meillä on kertikset käytössä vielä joulunakin.

Muuttotavaroita pakatessani olin niin iloinen siitä, että sain aika paljon tavaraa lähtemään kiertoon kirppareille ja tutuille. En haluaisi omistaa niin paljon erilaista silppua, se ei tee elämästä ainakaan helpompaa. Mieluummin huomattavasti vähemmän tavaraa, mutta sekin vähä sitten oikeasti tarpeellista ja laadukasta. Ajatus siitä, että uudessa kodissa olisi vaan tarkkaan harkittuja, tarpeellisia juttuja, oli aika ihana. Todellisuus on kuitenkin se, että ihan liikaa tavaraa meni varastolle ja nyt ostamme käytännössä kaikki kodin tavarat toiseen kertaan. Vuoden päästä meillä  onkin sitten tuplasetti kaikkea pakollista plus Amerikan houkutukset päälle - eikä mitään niistä varsinaisesti valittu uutta kotia varten. Miten tässä näin kävi? Taitaapa olla niin, että meillä on ensi vuonna  tähän aikaan käynnissä kunnon garage sale, että tervetuloa vaan ostoksille!