Happy Birthday Nuppu!

Nupun synttäreitä juhlittiin viime sunnuntaina pienen, mutta sitäkin tärkeämmän täkäläisen ystäväpiirin kanssa. Ennen juhlia kävimme 1-vuotiskuvauksessa. Synttärikakkutilauksen mukana saimme ylimääräisen minikakun, joka on tarkoitus antaa taaperolle itselleen tuhottavaksi - usein juuri kuvaamossa. Tilasin kakun ihan vaan marketista, jossa kuitenkin oli mielettömät valikoimat toinen toistaan upeampia kakkuja; nämä täällä todella osaavat kuorruttaa ja koristella. Maku jäi kylläkin kakkoseksi tavalliseen synttärikakkuun verrattuna, tämä kakku kun taisi olla lähinnä alusta kuorrutteille.

Valokuvaaja otti kuvia lapsista yhdessä ja erikseen sekä yhden perhekuvankin koko porukasta. Patistelipa hän jopa meidät Pasin kanssa kahdestaan kuvaan - sellainen otos on taidettu ottaa viimeksi omissa häissä. Mielenkiintoista mennä kohta katsomaan ja valitsemaan otoksia. Sellainen olo jäi, että tekisi mieli kärrätä lapset vielä uudemmankin kerran kuvattavaksi tämän vuoden aikana. Se voisi olla kiva muisto täältä. Seuraavat kuvat voisi kyllä ottaa ulkona.

Synttärijuhlista Nuppu ei vielä paljoa tainnut ymmärtää, mutta lahjoja oli kiva rapistella ja kakku maistui, toisin kuin aikanaan isoveljelle. Miksu nimittäin oksensi omilla 1-vuotissynttäreillään  kakkumaistiaiset ruokalappuun, kun kakku oli hänen mielestään niin karkeaa, niin karkeaa, ettei millään pystynyt syömään. Nuppu sen sijaan söi sujuvasti sekä kuorrutetta että itse kakkua sitä mukaa kun sitä ehti suuhun lapioida.

Miksu puolestaan oli synttäreistä ja erityisesti synttärijuhlista melkein yhtä innoissan kuin omistaan. Koristelimme cupcakeseja ihan vain siksi, että hänkin pääsee mukaan valmisteluihin. Miksu myös askarteli ulko-oveen hienon synttäri-ilmoituksen ja piirsi katuliiduilla tervetulotoivotukset ovenedustalle. Ja jos helteet ja kuiva kausi jatkuvat tällaisena, ne ovat siinä varmaan vielä lokakuussakin, kun mamma ja pappa tulevat kylään.

Miksu koristelee kotiovea juhlakuntoon.

Cupcakes by Miksu.

Juhlaväkeä.

Päivänsankari ja kisukortti.

Tämmöistä ihanuutta sain pitää sylissä. Pienin vieras oli vasta kaksi viikkoa.

Vaipanvaihto ei ollut yhtään kivaa, mutta näin pienet ovat suloisia silloinkin, kun ovat suuresti harmissaan.

Nupun hieno synttärikakku.

...ja sitten se vähemmän hieno, joka alkoi sulaa heti jääkaapista päästyään.

Kynttilän puhaltamisessa tarvittiin isoveljen apua.

Synttärityttö!

Miksu sai pitkästä aikaa suomenkielisiä leikkikavereita. 

"Seuraavaksi voisin maistaa tuota ovikoristetta."

Kivatkin juhlat päättyvät joskus.

Juhlien jälkeen käytiin lasten kanssa vielä iltauinnilla. Se taisikin olla paras tapa saada sokerikuorrutteet irti tytöstä.

Juhlamekossa oli sen verran monta kerrosta tylliä, että se jäi juhlien jälkeen seisomaan ihan itsekseen.