Tiistaina kävimme muksujen kanssa Plazalla lounaalla ja kavereita treffaamassa sillä aikaa kun Pasi oli lääkärissä. Jälkkärit haimme Scooter's-jätskibaarista, jossa on ihan maailman parasta jogurttipehmistä vaikka minkä makuisena. Miksu tykkäsi, kun purkkiin sai itse tehdä annoksensa jätskikoneilla ja lopuksi vielä lisätä joukkoon karkkeja, pähkinöitä, suklaa- ja toffeerouhetta, marjoja, hedelmiä ja vaikka mitä. Lopuksi koko komeus punnittiin ja maksettiin painon mukaan. Pehmis oli todella hyvää (vaikka ei edelleenkään Pappagallon lakritsin voittanutta) ja olenkin salaa vähän tyytyväinen, ettei Scooter'sia löydy tuon lähempää, meistä voisi muuten tulla kanta-asiakkaita.
 |
| Toiset syö jätskiä ja toiset varpaita. Hrrr, kylmää! Saisko sittenkin lisää? |
Keskiviikkona luulin tekeväni Pasille palveluksen, kun päätin lähteä lasten kanssa päiväksi kaupungille, jotta hän saisi potea kotona rauhassa. Näitä marakatteja kun ei millään pidä hiljaa tai pois makuuhuoneesta, jos tietävät että isi on kotona. Suuntasimme Crown Centerin Kaleidoscopeen ja sitä ennen jo tuttuun junaravintolaan syömään. Kaleidoscopessa riitti taas askarreltavaa ja ihme kyllä löysimme sieltä myös kokonaan uuden osion, jota emme viime vierailulla olleet huomanneet. Pimeän tunnelin päässä oli iso, hämärä huone, jossa hehkui kaikenlaisia juttuja ultraviolettiväreissä. Oli valokuitu- ja muita "valokyniä", joilla sai huitoa valojälkiä seinälle. Videoseinälle sai ottaa itsestään kuvia. Yhdellä pöydällä oli pimeässä hehkuvia tusseja tähtien koristelua varten. Oudointa olivat kummalliset, muovimaisten, värikkäiden palleroiden ympäröimät kopit, jossa olevista rei'istä sai siveltimellä ottaa paksua väriä maalauksia varten. Sivellintason lähellä oli lämmintä ja sieltä nousi kumman vahamainen tuoksu. Nuuskin ilmaa yrittäen tunnistaa tuoksua, kun vieressä oleva mies kertoi sen olevan sulatettua väriliitua. Niinpä tietysti, Crayolan värifirman paikassa kun oltiin. Sulalla väriliidulla oli kyllä hauska maalata, mutta tuskin kokeilemme sitä kotona, sen verran sotkuista puuhaa se oli. Ne värikkäät pallerot siellä ympärillä olivatkin jäähtyneitä väriroiskeita.
 |
| Miksu tekee tähtiä. |
 |
| Nuppu tykkäsi erityisesti väriä vaihtavista valokuiduista. |
 |
| Videoseinällä. |
 |
| Väriliitumaalausta. Aavistuksen sottaista puuhaa muuten. |
 |
| Kaleidoscopen yksityiskohtia. |
Jossain vaiheessa huomasin, että puhelimestani oli kenttä kadonnut. Päästyämme jälleen palvelun piiriin puhelin piippasi viestiä, että Pasi on sairaalassa. Kuume oli noussut hurjan korkeaksi ja sen lisäksi oli tullut iho-oireita, minkä vuoksi hänet oli kärrätty ambulanssilla läheiseen sairaalaan. Kaikki oli kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvin ja vaston alkuodotuksia saimme lasten kanssa hakea Pasin illaksi kotiin. Kummalliset oireet osoittauivat antibioottiallergiaksi ja ne hävisivät pikku hiljaa kuurin lopettamisen jälkeen. Väsynyt mies kyllä oli vielä eilenkin.
Samaa tahtia Pasin toipumisen kanssa aloimme taas miettiä matka-asioita, ja edellisiltana lopulta oli matkan varaaminen enää luottokortin numeron syöttämistä vaille valmista. Miten muuten hotellit ja matkakohteet valittiinkaan ennen matkailijoiden virtuaaliraamattu Tripadvisoria? Olisin voinut jo maksaa matkan, mutta juutuin vielä kerran katsomaan kohteen ja hotellin kuvia netistä. Samalla varmistelimme, ettei Meksiko vaadi meiltä viisumeja. Silloin muistin yhtäkkiä, että meidänhän pitäisi ilmoittaa myös Amerikan viranomaisille matka-aikomuksistamme. Äkkiä selaamaan papereita, ja siellähän se oli: USA:n maahanmuuttoviranomaisille pitää ilmoittaa ulkomaanmatkasta vähintään kahta viikkoa ennen lähtöä.
AIC:ltä (American Immigration Council) tarvitsemme validoinnin erääseen viisumiin liittyvään lomakkeeseen. Matkustaminen Yhdysvalloista ulos ei varsinaisesti ole ongelma, mutta papereiden pitää olla kunnossa, että pääsemme matkan jälkeen takaisin Yhdysvaltojen puolelle. Käytännössä (ainakin turstikohteisiin matkustettaessa) tämä on vain muodollisuus, mutta silti ne ovat "vain muodollisuuksia" ainoastaan silloin, kun paperit ovat kunnossa - muuten ne ovat isoja ongelmia, sillä huumorintaju ja joustavuus eivät täälläkään ole kovinkaan tärkeitä rekrytointikriteerejä rajaviranomaisille.
Emme sitten uskaltaneetkaan tehdä varausta loppuun ja olimme jo aika varmoja, että emme ehtisi saada papereihin tarvittavaa leimaa muutamassa päivässä, se kun lätkäistään siihen ihan Washingtonissa asti. Illalla teki mieli mennä pihalle huutamaan pahimmat fiilikset ulos; ihan oma oli moka, mutta harmitti vietävästi. Optimistina Pasi kuitenkin otti yhteyttä AIC:n yhteyshenkilöön ja jo aamuyhdeksältä saimme vastauksen, että todennäköisesti validointi vielä onnistuu, kunhan pistämme FedExin pojat juoksemaan. Ja niin aloin uudelleen pyydystää meille lentoja Meksikon suuntaan. Edellisenä iltana suurella vaivalla kaivamani optimaaliset lennot olivat tietysti menneet. Muutenkin tämä on ihan pähkähullua varata matkaa vain muutama päivä ennen lähtöä, kun lentohinnat ovat korkeimmillaan. Mutta minkäs teet, kun koulu alkaa kohta ja hurrikaanikausikin on pahenemaan päin, eikä meillä oikein ole vaihtoehtoista suunnitelmaa. USA:n rajojen ulkopuolelle on kiva päästä, sillä ensi kesänä viisumin päättyessä saamme kyllä vielä matkustaa 30 päivän ajan, mutta silloin emme pysty enää palaamaan maahan, jos kerran täältä poistumme. Jätämme siis jenkkilän tutkimisen suosiolla sinne ja käydään nyt kalassa vähän merta edempänä.
Pengottuani eri bookauspalveluja useamman tunnin ja puhuttuani pitkään Expedian varauspalvelun kanssa sain kuin sainkin meille lennot Cancúniin - Atlantan kautta tosin. Atlantassa vaihtoaika on vain neljäkymmentä minuuttia, mikä on niin tiukka, että piti vielä oikein erikseen soittaa Delta Airlinesille ja varmistaa, että meidän on edes teoriassa mahdollista ehtiä jatkolennolle. Kiirettä kuulemma saa pitää (ja peukkuja, että ensimmäinen lento on ajoissa), mutta koska olemme osoittaneet sekä nopeutemme että kestävyytemme lentokenttäjuoksun rankassa lajissa, uskalsimme ottaa lennon. Se tietää meille monta tuntia enemmän aurinkoisessa Cancúnissa lentokentän sijaan!
Perillä meitä odottaa hotelli, jossa on kiva uima-allas ja lapsiystävällinen ranta. Ulkoa löytyy vesiurheilumahdollisuuksia ja All Inclusive -pakettiin taitaa kuulua jopa jokin sukellusjuttu. Emme ole koskaan ennen ottaneet All Inclusive -matkaa, koska tykkäämme kierrellä kaupunkeja ja valita joka illaksi eri ruokapaikan. Olen kuitenkin kuullut, että tämä matkailumuoto on erityisesti lapsiperheiden suosiossa (sekä Karibian alueella ilmeisesti enemmän sääntö kuin poikkeus) ja kovasti sitä foorumeilla tunnuttiin kehuvan, joten kokeillaan nyt sitäkin. Hotellissa on paljon ohjelmaa aamusta iltaan ja välillä voi olla helppo ratkaisu pysyä illalla ihan vaan omalla alueella.
Ai niin, hotellissa on myös kylpylä - ja sauna! Ensi viikolla sitten selviää, millainen on meksikolais-karibialainen näkemys suomalaisesta saunasta. Looking forward to it!
 |
| Toivomuslistaa Cancunin lomalle. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti