T-Rex Café

Lauantaina oli tarkoitus viedä Miksu Science Centeriin (Heurekaa vastaaava lasten tiedepuisto), mutta kotiin unohtuneet rattaat sekoittivat päivän ohjelman kokonaan. Nuppu nukkui menomatkalla autossa päikkäreitään, joten huinimme ensin autoinemme keskustan eteläpuolella ja annoimme hänen nukkua. Aivan sattumalta törmäsimme tosi suloiseen kahvilaan, Hi Hat Coffee -nimiseen paikkaan. Pikkuruinen tiilimökki on rakennettu 30-luvulla huoltoasemaksi ja on onneksi selviytynyt tähän päivään asti. Kahvilasta sai taivaallisen hyviä jääkahveja ja Miksulle mansikka-banaanismoothieta. Ja melkein suomalaisen oloista kanelipullaa, jota Miksu ehdottomasti halusi. Kooltaan se oli samaa kokoluokkaa kuin Cafe Brahen vastaavat kotipuolessa, eli yhdestä riitti hyvin evästä meille kaikille.

Hi Hat Coffee - State Line Roadin ja 50th Terracen risteyksessä.

Kahvittelun jälkeen ajelimme kaupungin itälaidalle Babies'R'Usiin vararattaita hakemaan - minirattaat on hyvä olla olemassa kuitenkin, joten tulipahan nekin nyt hankittua. Tässä vaiheessa totesimme, että Science Center saa jäädä ja nälkäkin jo oli, joten päätimme lähteä kaupungin länsipuolelle Legendsin ostoskeskukseen, jossa on Dino-teemainen ravintola. Jo ravintolan sisäänkäynti oli jännittävä ja heti ovella asiakkaat nuuski läpi ääntelevä ja päätään heiluttava tyrannosaurus. Paikka oli viimeistä nurkkaa myöten täynnä ties minkä aikakausien esihistoriallisia otuksia: dinoja, mammutteja jättiläishyönteisiä, trilobiittejä (oikeita sellaisia, mm. vessojen seinissä), mereneläviä ja vaikka mitä. Vähän niin kuin aiemmin mainittu Kaleidoscope, mutta saurusteemalla. Silloin tällöin tilassa tapahtui tulivuorenpurkaus, jolloin suuren jyrinän saattelemana valot pimenivät ja magmaa alkoi näkyä siellä täällä. Paikan lukuisista otuksista suurin osa oli yllättävänkin eläväistä sorttia liikkeineen ja ääntelyineen. Arvaatte varmaan, että Miksu tykkäsi.

T-Rex Cafén sisäänkäynti.

Mustekalat, lentoliskot ja muut sulassa sovussa
(paikka on varmaan paleontologin painajainen, mutta seitemänvuotiaaseen kyllä upposi).

Kaikenmoista.

Miksu epäili, että mamma juoksee ovelta karkuun, kun T-Rex kumartuu nuuskimaan.
Että tervetuloa vaan sitten syksymmällä!

Meidät ohjattiin jättiläistursaan alitse Triceratopsin viereen ruokailemaan. Onneksi Nuppu on vielä niin pieni, että ei osaa pelätä moisia otuksia - hän vaan tykkäsi tutkia kaikkea, eläimet ja valot kiinnostivat häntä kovasti. Vähääkään aremman parivuotiaan kanssa tämä voisi olla turhankin jännä paikka. Ruoka oli yllättävänkin hyvää ja jälkkäriksi tilasimme vielä Chocolate Extinctionin, jättimäisen suklaakakku-jäätelö-kermavaahto -annoksen, joka tarjoiltiin savuavan (hiilihappojää)tulivuoren kanssa. Ihan loppuun asti emme jaksaneet sitä kolmestaan syödä, vaan sukupuuttoa uhmaava suklaakakunpala on edelleen jääkaapissa jääkauden kourissa.

Pasi valitsi listalta sen pienemmän hampurilaisen.
Oikealla Chokolate Extinction - siitä riittää listan mukaan ainakin kahdelle!
(Neljä jättikokoista suklaakakunpalaa jäätelöineen ja kermavaahtoineen.)

Ruokailun jälkeen oli vuorossa tutkimusalue, jossa taas vaihteeksi pääsi etsimään dinosarusten luita ja tutkimaan kaivoksesta löytyneitä muinaisjäänteitä. (Monikohan täkäläisistä lapsista haluaa paleontologiksi? Ainakin täällä on vähän joka kohteessa hiekkalaatikko, josta saa kaivaa luita ja hampaita.) Pakollinen osa oli myös tavarataivas, jonka Build-a-Dino -shopissa voi täyttää itselleen oman pehmosauruksen. Jänniä olivat myös Meksikosta asti rahdatut, muinaisesssa tulivuorenpurkauksessa syntyneet kivenmurikat, joita voi (ostamisen jälkeen) halkaista ja tutkia mitä kiteitä kaasukuplat niiden sisään ovatkaan muodostaneet. Ihme kyllä Miksu passasi molemmat houkutukset ja valitsi mukaan jonkun "jalokiven" sekä kipsistä esiin rapsuteltavan triceratopsin pääkallon. Sen kanssa riittänee puuhaa lähiviikot. Itse Legendsin ostoskeskusalueelle emme sitten enää ehtineetkään, mutta tännekin on kiva tulla vielä uudestaan, eikä todellakaan tarvitse miettiä, minne mennään syömään.

Dinokauppa, timantteja (!) ja taas luita.

Sen pituinen se.

Kutakuinkin tässä kohtaa jalkaani hyökkäsi muutaman sentin mittainen rukoilijasirkka
 - yksi iljettävimmistä hyönteisistä mielestäni, mutta siitäkin selvittiin.

Naapurissa oli kivannäköinen harrikkabaari.
Nähtäväksi jää, malttaako Miksu kertaakaan valita sitä saurusravintolan sijaan.