Suomesta kotiutumisen jälkeen on arki jatkunut tavallisen vauhdikkaana. Koska elämä ei edelleenkään osoita mitään rauhoittumisen merkkejä, on turha haaveilla jäsennellyistä tai edes jonkun otsikon alla pysyvistä blogikirjoituksista. Jotta kuitenkaan ei menisi ihan hiljaiseloksi, laitan tällä kertaa ison kasan kuvia viime viikolta.
Nyt olemme taas pakkailleet tavaroita seuraavaa reissua varten. Lauantaina lähtee kone kohti Floridaa, jossa tapaamme pitkästä aikaa myös lasten isovanhemmat. Ohjelmassa on ensin pari päivää Orlandoa ja sitten viisi reipasta päivää Disney Worldissa. Orlandon jälkeen pääsemme vielä viikoksi risteilemään itäiselle Karibianmerelle. Laivan pysähdyspaikkoja ovat St. Maartin, Cococay Bahamalla sekä Charlotte Amelie St. Thomasilla. Disney Worldin jälkeen laiskottelu laivalla tuleekin epäilemättä ihan tarpeeseen.
Pari päivää kotiutumisen jälkeen saamme taas vieraita tänne, kun minun ja Nupun kummitädit (äiti ja tytär siis) saapuvat kylään. Niiden naisten kanssa ei ole koskaan tylsää! Tosin en tiedä, millaista lomaa heillä on odotettavissa. Nuppu yrittää juoksuttaa kummitätiään jo Skypessäkin, ja meillä on tuoreessa muistissa, miten nopeasti lapset viime kerralla omivat meidän vieraat.... että tervetuloa vaan, teitä odotetaan jo kovasti!
Laskiaista vietimme paremman puutteessa Franklin Parkissa.
Lapsille kelpasi kyllä puistolaskiainenkin,
mutta eivätpä tainneet muistaa laskiaispullia!
Miksu leikki hippaa jonkun pojan kanssa, joka kutsui Miksua "scary kiddoksi". Ei ihme!
Franklin Parkissa on harvinaisuus: hiekkalaatikko ja oikein lelujakin!
Yyh, likaa! Nuppu ei juurikaan
ole päässyt kosketuksiin maan kanssa,
joten aluksi leikistä ei meinannut tulla mitään.
Mutta lähtihän se sitten kaverin avustuksella sujumaan!
Lapiohommissa.
Arvatkaas kenen hanskat jäivät kotiin?
Onneksi isoveljellä oli ylimääräiset - hyvin sopivat!
Laskiaista.
Pitkiä pellavia! (Vai pitäisikö olla mittavia maissintähkiä?)
Jonnekin ollaan taas menossa.
Nuppu tykkää pukemisesta, ja pukee kyllä päälleen
kaikki mitä vähänkään löytää.
Tässä tehdään ystävänpäiväkortteja luokkakavereille.
Nuppu lähdössä Miksun luokan Valentine's Partyyn.
Juhlissa tehtiin syötäviä ystävänpäiväkortteja.
Huomaa muuten terveelliset snacksit!
Onko nyt varmasti tarpeeksi kuorrutteita?
Lapset tekivät vanhemmille lahjaseteleitä.
Minä sain leipuriapulaisen kakuntekoon.
Nupulla oli omat eväät.
Kotona inventoitiin ystävänpäiväkortit ja -karkit.
Lahjalukemista lapsille.
Ystävänpäivän puistotreffit kavereiden kanssa.
Miksulla oli leikkitreffit Josephin luona,
ja Joseph tuli meidän kanssa vielä puistoon.
Miksu on alkanut lukea ihan omaksi ilokseen, siis muutakin kuin lukuläksyjä.
Yllätykseksi kieli onkin jo englanti!
Nupun kanssa kavereita treffaamassa.
Old Chicagon cookie-paistinpannu.
Pienet annokset olivat kuulemma loppu,
joten toivat tämän. Voi harmi!
Sunnuntaina pelattiin amerikkalaisen jalkapallon finaaliottelu, Super Bowl. Se on suuremman luokan spektaakkeli, jota voi hyvinkin seurata, vaikka ei lajista muuten niin kiinnostunut olisikaan. Pelkästään puoliaikashow on varsin näyttävä, ja myös mainoksia katsotaan ihan niiden viihdearvon takia. Matsin katkoilla nähdäänkin maailman kalleimmat mainossekunnit - tänä vuonna puoli minuuttia taisi maksaa 3,8 miljoonaa dollaria, ja se on paljon se. Super Bowl -mainosten tuotantoon käytetäänkin käsittämättömiä summia rahaa ja paljon aikaa - vaihtelevin tuloksin. Heti ottelun jälkeen netissä alkaa mainosten ankara rankkaaminen paremmuusjärjestykseen. Minä pystyn siis perustelemaan Super Bowlin katsomisen ihan ammatillisillakin syillä. Katkolla nähtiin niin hienoja toteutuksia kuin hyviä oivalluksiakin, mutta myös floppeja. Miksun suosikki oli Kia-mainos "Space Babies".
Ajattelimme katsoa matsia naapurin sporttibaarissa, jossa oletettavasti olisi kotikatsomoa enemmän tunnelmaa sekä myös hyviä wingsejä. Miksulla oli päivällä korismatsi ja -treenit, joten ulkoilu jäi vähiin ja päätimme tehdä vielä kävelylenkin ennen illan peliä. Suuntasimme läheisen Farmsteadin takaa lähteville kävelyreiteille, jossa emme olekaan aiemmin olleet. Katsoin nopeasti kartasta, että polut kiertävät siellä golfkentän reunametsikössä ja tulevat tien varteen "korttelin" päässä meiltä. (Korttelilla tarkoitan ruutukaava-aluuen yhtä ruutua, isompien teiden erottamaa pätkää siis.) Ihan lähinaapurustoa lukuunottamatta täällä tulee liikuttua pääasiassa autolla, koska kävellen ei juuri minnekään pääse. Samalla sitä tulee ihan sokeaksi etäisyyksille. Minulla ei ole aavistustakaan edes tuttujen automatkojen pituuksista, sillä matkat mitataan täällä lähinnä ajassa. Autolla tuokin olisi ollut ihan pieni pätkä, mutta nyt meni pieleen. Lähdimme kiertämään lenkkiä Farmsteadin vierestä ja moikkasimme matkalla biisonin ja puhvelin, jotka talvehtivat siellä maatilan aidan takana. Alkumatka meni vielä reippaasti, mutta puolivälin jälkeen alkoi koripalloilijan tassuja painaa ja isi sai kantaa Miksua välillä reppuselässäkin. Loppumatkasta tuli jo ihan pimeää ja Nuppukin nukahti rattaisiinsa. Myöhemmin katsoin kartasta, että lenkki lähenteli jo viittä kilometriä, ei mikään ihme että väsytti. Matsi oli jo alkanut kun vihdoin pääsimme Coach'siin perille.
Korista.
Alkumatkasta.
Anybody home?
Golfkentän laitamilla oli melkoisen hienoja taloja uima-altaineen
- ja olipa jossain ihan oma vesiliukumäkikin.
Balanssissa.
Baarissa oli tunnelmaa ja peliä katseltiin isoilta screeneiltä. Saimme wingsit ja hodarit pöytään ja Nupunkin ruokittua. Ottelu pelattiin New Orleansin Superdomella, mikä on aika vaikuttavan kokoinen areena: se vetää noin 80 000 katsojaa. Vastakkain olivat San Francisco 49ers ja Baltimore Ravens. Matsi oli myös sikäli mielenkiintoinen, että siinä kohtasivat eri joukkueita valmentavat veljekset. Miksu kyseli kumpaa joukkuetta me kannatamme, ja pienen pohdinnan jälkeen päätimme olla altavastaajien eli Baltimore Ravensien puolella. Pelin säännöt alkavat olla sen verran hallussa, että pelejä pystyy jo seuraamaan, mutta yksityiskohdat ja hienoudet ovat minulla vielä hämärän peitossa. Kiva sitä siltikin oli seurata. Amerikkalainen jalkapallo kiinnostaa myös ihan ilmiönä yleisemminkin ja Kansasista todella löytyy urheiluhullua porukkaa. Lisäksi tämänkin lajin parista löytyy mielenkiintoisia henkilötarinoita, sekä historiasta että nykypäivästä.
Hodareita, murusia ja matsia Coach'sissa.
Asiaa paremmin tuntevien mielestä 49ers oli ennakkosuosikki, mutta alun jälkeen johdossa olikin vähän yllättäen Ravens. Puoliajallekin mentiin Ravensin johdossa. Puoliaikashow oli kaikin puolin näyttävä, kunnes yhtäkkiä napsahtivat sähköt poikki ja puoli stadionia pimeni. Sähkökatkon jatkuessa lähdimme kotiin, koska lapset piti saada unille. Niinhän siinä silti kävi, että kotona katsoimme matsin loppuun asti, ja seuraavana aamuna meillä oli kaksi väsynyttä muksua. Ai niin, tiukan matsin voitti Ravens. Sähkökatkon jälkeen 49ers teki huiman nousun, mutta se ei ihan riittänyt. Kannatti olla altavastaajien puolella tällä kertaa.
Kotikatsomossa.
Pallo!
Jotenkin voisi luulla...
...että muksut kannattivat sittenkin eri joukkueita...
