2nd Grader

Miksulla on takana nyt kaksi viikkoa koulua ja kaikki on mennyt mainiosti. Ensimmäiset pari päivää kyyditsimme häntä omalla autolla kouluun ja kävin siellä myös lounasaikaan häntä auttamassa, mutta kolmannesta aamusta alkaen hän on kulkenut matkan itse koulubussilla. Bussin piti noutaa Miksu tuolta asuinalueen portilta, mutta huomattuaan, että minulla on saattaessani vauva mukana, kiva bussikuski lupasi hakea ja palauttaa Miksun jatkossa ihan kotiovelle. Siitä on apua varsinkin talven kurjemmilla keleillä, kun ei tarvitse ottaa pikkusiskoa mukaan koulubussia vastaan.

Ensimmäinen kouluaamu.

Mrs. Knox's 2nd Grade.

Itseäni jännitti Miksun koulun aloitus jonkin verran, poika kun ei vielä kieltä juurikaan osaa. Onkin ollut tosi ihana huomata, että joka päivä bussista hyppää iloinen poika, joka mielellään menee kouluun seuraavanakin päivänä. Luulenpa, että kolme kuukautta kotiympyröissä isin, äitin ja pikkusiskon kanssa on ollut ihan paras motivaattori tuohon koulunkäyntiasiaan.

Koululla isoveljeä vastassa.

Näin iloinen poika sieltä tuli ensimmäisen koulupäivän jälkeen!

Kolmannesta aamusta alkaen Miksu on kulkenut koulubussilla.

Koulupäivät ovat Suomeen verrattuna todella pitkiä, seitsemän tuntia opetusta ja koulumatkat päälle. Ihmeen reippaasti Miksu on silti jaksanut, vaikka meillä olisi kyllä vähän parannettavaa nukkumaanmenoajoissakin. Opetuksen sisältö vaikuttaa ensivilkaisun perusteella aika kunnianhimoiselta, mutta pitää muistaa, että täällä seitsemänvuotiaat ovat jo tokaluokkalaisia ja eskarissakin opetellaan jo kouluvalmiuksia. Lisäksi Miksun koulu on oppimistuloksiltaan huippuluokkaa ja tavoittet ilmeisesti sen mukaisia - tosin Miksulla on täällä hieman eri haasteet kuin useimmilla muilla luokan oppilailla. Saattaakin olla, että Suomen tokaluokka tuntuu melkein lomailulta tämän vuoden jälkeen - ellei sitten olla pahasti jäljessä Suomen kouluasioissa. Alun perin ajattelin, ettei Suomen oppimäärien seuraaminen olisi täällä konsti eikä mikään, kun poika jo lukee jonkin verran ja laskeekin melko hyvin. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että koulussa ja uudessa kielessä on ihan tarpeeksi hänelle toistaiseksi, joten Suomen kirjat saavat varmaankin jäädä laatikkoon näin aluksi.

Jonoon järjesty!

Kotona taas.

Yksi iso haaste on kouluruokailu, johon ei millään meinaa jäädä tarpeeksi aikaa, varsinkin kun meidän poika on superhidas syömäri. Ensimmäisinä päivinä olin lounaalla Miksua auttamassa, ja kaiken jonottamisen ja ruuan keräilyn jälkeen kun vihdoin istuimme pöytään, oli puolen tunnin ruokatauosta kulunut jo melkein viisitoista minuttia. Lounas ei kuitenkaan saa kestää edes sitä mainittua puolituntista, vaan kymmenen minuuttia ennen lounaan virallista päättymistä lapset marssitetaan jonoon ja ulos juoksemaan tai kävelemään pihan urheilukenttää ympäri. Ensimmäisenä päivänä ruokailuaikaa jäi reilut kymmenen minuuttia ja toisena kahdeksan. Miksu ei siinä ajassa saa kuin pillit maitopurkkeihin ja ensimmäisen porkkanan syödyksi. Siinä hommassa pitää siis kiriä huomattavasti, tai muuten jää kyllä nälkäiseksi.

Harvest Bar.

Lounas on täällä maksullinen, muistaakseni reilut kaksi dollaria päivässä, ja lapset maksavat sen päivittäin itse lounaskortilla. Myös omia eväitä voi tuoda jo lounaalle ja pitääkin tuoda viimeistään iltapäivän välipalaa varten. Lounaan sisältö on täällä luullakseni melko erilainen kuin Suomessa, vai miltä kuulostavat seuraavat pääruokavaihtoehdot (poimittu viime viikon listalta): Pizza, Hot Dog on a Bun, Chicken Nuggets, Beef & Cheese Nachos, Deli Torpedo Sandwich, Yogurt & String Cheese with Banana Muffin tai SunButter & Jelly Sandwich with String Cheese (kahta jälkimmäistä on tarjolla joka päivä, ja kyllä, auringonkukansiementahna - hilloleipä on ihan validi ruoka). Lähinnä pikaruokaa muistuttavien pääruokien vastapainona on oikeasti monipuolinen valikoima tuoreita kasviksia ja hedelmiä (mm. tuoreita mansikoita!), joista oli turha haaveilla ainakin silloin, kun itse olin koulussa (tosin se oli vuonna miekka ja kivi). Tänään Miksu naureskeli, että kasvispöydässä eli Harvest Barissa oli ollut myös ranskalaisia - kasvis se on perunakin! Onneksi Miksu tykkää kasviksista ja syö niitä varsin mielellään, kun vaan ehtisi.

Iltapäivästä muksut syövät luokassa kotoa tuodun välipalan, joka on meillä ollut lähinnä omppulohkoja ja muuta hedelmää, tuoremehua ja pari myslipatukkaa sekä ruisnappeja, niitä kun tuli postissa taas viime viikolla (kiitos!). Välipalan pitää säilyä lämpimässä, mikä rajoittaa aika paljon vaihtoehtoja. Kumma kyllä koulusta on kotiin päin tullut parikin kertaa tällä viikolla karkkia, jota on jaettu välipalalla omien eväiden lisäksi. Hedelmäkarkit, suolakalat ja mini-pretzelit ovat siis ihan sallittuja ja hyviä eväitä, ja sekös Miksua huvittaa. Voikin olla, että Suomen tokaluokka tuntuu aikanaan sittenkin melko askeettiselta tähän menoon verrattuna.

Koulupäivän jälkeen olemme yleensä menneet uimaan.

 Vielä on kesää jäljellä :)

Ice Cream Social

Miksun koulu alkaa huomenna, ja tänään järjestettiin koululla eräänlainen kick-off, Ice Cream Social. Saimme vierailla koululla koko perheen kanssa, tapasimme opettajan ja luokkakavereita ja tutustuimme koulun toimintaan. Cottonwood Pointin koulu vaikuttaa todella hyvältä: akateemiset tulokset ovat huippuluokkaa, koulussa on ESOL-ohjelma ei-englanninkielisille oppilaille ja koko rakennus on täynnä oppimiseen kannustavia virikkeitä. Miksun opettaja, Mrs. Knox, vaikutti myös oikein mukavalta. Pulpetilla odotti kaksi karkkipussia; yksi Miksulle ja toinen meille vanhemmille - opettajalta! Jos tarkoitus oli voittaa uudet pikkuoppilaat puolelle, se kyllä onnistui - kasvatuksen ammattilainen selvästi tuntee taktiikat. Ja perjantaina välipala-aikaan on luvassa nyyttärit! Luokkahuoneessa purimme Miksun saaman koulutarvikelaatikon, joka sisälsi kaikkea mahdollista (lyijykyniä, kumeja, kolmet tussit, värikynät, liidut, sakset, useampia vihkoja, kansioita, toistakymmentä (!) liimapuikkoa jne.). Omat koulutarvikeostoksemme ovat sitten jääneetkin vähemmälle, kun suurin osa ostettiin koulun paketissa, mutta Miksulla on mukana Suomesta synttärilahjaksi saatuja Angry Birds- ja jääkiekkoleijona-aiheisia koulutarvikkeita, joista hän erityisesti tykkää.

Koululle menossa. Tangossa sekä USA:n että Kansasin liput.

Oma nimi löytyi kakkosluokan kohdalta.

Nämä odottivat pulpetilla, mutta tuskin ihan joka aamu kuitenkaan.

Koulutarvikkeiden järjestelyn jälkeen menimme liikuntasaliin, jossa vanhempainyhdistys esittäytyi. Vanhempainyhdistystoiminta on täällä todella aktiivista, ja vapaaehtoisia kaivattiin monenlaiseen toimintaan. Vaihtoehtoja oli varmaan kolmekymmentä, erilaisten juhlien ja tapahtumien järjestämisestä koulun oman vaatemalliston valintaan. Yritin tuuppia Pasia Dinner by Dads -tapahtuman järjestäjäksi, mutta ei hän ainakaan ihan vielä lämmennyt ajatukselle. Parin viikon päästä on seuraava tapahtuma, ja siellä varmasti valitsemme muutamia nakkeja. Se on kiva tapa myös tutustua muihin alueen perheisiin ja erilaisia koulun tapahtumia onkin sitten jatkossa ihan joka kuukaudelle.

Salissa oli esittäytymässä myös partiolaisten edustusto, ja sekin toiminta tuntui aika kivalta. Viikottaisten tapaamisten sijaan kokoontumisia on kerran, pari kuussa ja ne ovat enimmäkseen koko perheen juttuja. Se voisi olla mukava harrastus Miksulle. Jalkapalloharrastustakin voisi elvyttää, sillä ihan meidän naapurissa oleva Soccer Complex on paitsi upouusi, myös kuulemma yksi maan hienoimmista. Toisaalta olisi ehkä kiva, jos poika pääsisi tutustumaan täällä baseballiin tai amerikkalaiseen futikseen. Uinnista Miksu tykkää ihan erityisesti ja siinä hän onkin varsin hyvä, eli joku uintijoukkuekin voisi tulla kyseeseen. Koska koulu ja englannin kieli vaativat varmasti aikamoista pinnistelyä ainakin aluksi, olisi kiva löytää hänelle vastapainoksi jotain tuttua ja helpompaa.

Jätskillä.

Kiertelyn jälkeen oli vuorossa vielä jätskit ja vapaamuotoista seurustelua koulun kahvilassa. Huomenna  koulu sitten alkaa puoli yhdeksän maissa. Ensimmäiset pari aamua luvassa on oikein autokyyti kotoa asti, mutta ensi viikolla Miksun pitäisi jo pärjätä koulubussin kanssa. Alla on tokaluokan lukujärjestys, jonka saimme tänään. Erikoistunneilla vaihtelevat mm. liikunta ja espanjan kieli ja osan päivää Miksu viettää ESOL-opettajan kanssa englantia harjoitellen. Hyvillä mielin Miksu on koulutietä aloittamassa, mutta vähän kuulemma jännittää. Äitiä vähän enemmänkin. On meillä vaan rohkea poika.



Mrs. Knox's Classroom Schedule

8:35 - 8:45       Morning Work
8:45 - 9:15       Spelling, Writing, Word Work
9:15 - 11:00      Whole Group Reading, Small Group Guided 
                  Reading, Writer's Workshop and Work Stations
11:00             Restroom Break
11:05 - 11:20     Recess
11:25 -           Wash Hands
11:30 - 12:00     Lunch
12:00 - 12:15     Read to Self Silently (Book of Choice)
12:15 - 1:30      Math
1:30 - 2:30       Specials
2:30 - 2:40       Snack and Chapter Read Aloud
2:45 - 3:00       Recess
3:00 - 3:30       Science/Social Studies
3:35              Pack Up
3:40              Dismissal

Erityismaininnan Miksulta saivat koulun pihan leikkitelineet
 sekä pihan rouheinen kumipäällyste.

Kivaa!

Memphis, Tennessee

Pikainen päivitys Memphisistä: lento Cancunista Memphisiin oli reilusti myöhässä teknisen vian takia (Pasi oli näkevinään jotain vikaa vasemmassa filangissa). Melko nopeasti oli selvää, että missaisimme jatkolennon Memphisistä Kansas Cityyn, vaihtoaika kun oli alle kaksi tuntia. Koska lähtöportilla tärrääminen ei kuitenkaan olisi konetta ilmaan saanut, päätimme ottaa rennosti ja parkkeerasimme pesueemme kentän Margaretaville-ravintolaan herkullisten jäähileisten margaritojen äärelle ja heitimme jalat lentolaukkujen päälle. Nuppu oli nukahtanut rattaisiinsa, joten oli ihan hyväkin, että hän sai nukkua päikkärinsä rauhassa. Tyttö heräsi vasta parin tunnin päästä, kun menimme koneeseen.

Lento sujui mukavasti, mutta pomppuisasti - varsinkin loppulähestyminen oli aikamoista keikkumista. Kentällä Delta tarjosi meille ensin aamulentoa Kansas Cityyn Atlantan kautta, vaikka Memphis ei ole kuin puolentoista tunnin päässä KC:stä. Aika huonolta muutenkin vaikuttivat Deltan vaihtoehdot, vaikka Memphis on yksi heidän hotspoteistaan ja kotimaan lentoja pitäisi olla paljon. Lopulta saimme suoran lennon kotiin seuraavaksi iltapäiväksi.

Meidät majoitettiin Marriott Thousand Oaksiin, jossa kaadumme sänkyyn kymmenen paikkeilla illallisen jälkeen. Käsittämätöntä, että matkustamiseen meni noin kaksitoista tuntia, vaikka suora lento Cancunista Kansasiin olisi ollut vain kolmisen tuntia. Sellainenkin oli tarjolla kun matkaa varasin, mutta se ehti mennä, kun jäimme odottamaan sitä AIC:n leimaa lappuihimme.

Illallisella hotellin ravintolassa oli myös Elvis, yksi monista faneista tai look-alikeista. Ajattelimme nyt aamusta tiputtaa laukut kentälle ja lähteä katsastamaan Elviksen Gracelandia kun kerran täällä ollaan. Tuleepahan sekin sitten nähtyä ihan ylimääräisenä bonuksena, kiitos Deltan ja rikkinäisen koneen.

Greetings from Cancún!

Terveiset Karibianmereltä! On täällä vaan aikas kivaa. Loma on jo yli puolenvälin, ja kuten aina, se tuntuu loppuvan ihan kesken. Päivät ovat täyttyneet uimisesta ja rannalla oleilusta. Hotelli osoittautui nappivalinnaksi; uima-allasalue on tosi kiva ja hotellin ranta on yksi alueen parhaista pätkistä. Se on hienohiekkainen, tasaisesti syvenevä ja lapsille oikein sopiva; täällä liehuvat vihreät liput usein silloinkin, kun muualla varoitetaan punaisin lipuin aallokosta tai virtauksista.

Karibianmeren yllä American Airlines viihdytti
meitä näyttämällä ohjelmaa eksoottisista eläimistä. 

Matkantekoa - For Passenger Use Only.

Nuppu on ollut vähän ihmeissän hiekkarannalla, selvästi huomaa ettei tyttö ole kotonakaan istunut hiekkalaatikolla. Kun hänet laskee rannalle istumaan, hän ei hievahdakaan siitä minnekään, huutaa vaan sitten kun saa tulla taas noukkimaan ylös. Miksu puolestaan rakastaa merta ja olisi aalloissa koko ajan. Rantapäivän jälkeen suihkun lattialla on iso kasa hiekkaa, sitä kun kulkeutuu väkisinkin mukana huoneeseen asti.

Eniten kuitenkin olemme oleilleet uima-altaalla, jossa on kaikenlaisia aktiviteetteja reippaammille ja veteen sijoitettuja aurinkopetejä niille, jotka haluavat ottaa rennommin. Miksun taitaa tykätä eniten pool barista, josta voi käydä tilailemassa juomia. Lasten suosikkidrinkki on Banana Mama, jossa on kookosmaitoa, anansmehua, banaania ja grenadiinia. Olemme juoneet litrakaupalla näitä hedelmäpirtelöitä, ne kun käyvät hyvin välipaloistakin. Jopa Nuppu on oppinut juomaan pillistä ja hän tykkääkin banaanipirtelöstä kovasti - itse asiassa niin paljon, että yrittää juoda kaikista ulottuvilla olevista pilleistä - ja voi sitä huutoa, kun lasin vie pois ulottuvilta! (Meidän neidille on tuota temperamenttia annosteltu vähän isommalla kauhalla.)

Pillimehutauko. Päivää vajaa vuoden ajan tyttöä opetettiin juomaan tuttipullosta - huonolla menestyksellä.
Pillillä juomisen hän oppi kerrasta. Mutta voisiko lasissa pestä myös varpaat?

Kuin kala vedessä.

Lomafiilistä!

All Inclusive -paketti tuntuu olevan täällä melko toimiva juttu. Ruokahuolto on tosi helppoa eikä ihan hotellin läheisyydessä edes montakaan ravintolaa olisi, lisää hotelleja vain. Ravintolavaihtoehtoja on useita: seisovia pöytiä kaksi ja á la carte -ravintoloita kolme; meksikolainen, Steak House ja kiinalainen, sekä muutama snacksejä tarjoileva ravintola. Vajaan viikon kokemuksella voin kuitenkin sanoa, että All Inclusive ei varsinaisesti kyllä ole minun juttuni, tykkään enemmän kierrellä ruokani perässä ja tutkailla eri vaihtoehtoja. Mutta kuten sanottu, lasten kanssa helppous ajaa edelle, joten ihan tyytyväisiä olemme valintaan. Vaihtoehtoja täälläkin kyllä riittää, seisovassa pöydässä jopa kymmeniä joka aterialla. Eniten olen tykännyt itsetehdystä salsasta ja guagamolesta sekä aamiaispöydän mehuasemasta, jossa tehdään tuoreita hedelmäpirtelöitä meloneista, sitruksista, banaaneista ja vaikka mistä. Steak House on ehkä eniten ollut meidän makuun ja Miksukin tykkäsi siitä, se kun on tunnelmallinen ulkoilmaravintola uima-altaan ja meren välissä.

Iltaohjelmaa: meksikolaisbuffa, ylisuuri sombrero sekä Freddie Mercury.

Oma suosikkini aamupalavalikoimasta: hedelmäpirtelö/mehuasema, josta löytyivät niin
banaani-, ananas- kuin vesimelonimehutkin tietysti tuoreina - sekä kummallista vihreää "terveysjuomaa".

Aamiaista ja pääruokaa.

Näin lapsiperhe käyttää All Inclusive -baarikaappia.

Kaupungilla ollaan kierrelty iltaisin muutamaan otteeseen. Täällä on aikamoinen hotellikeskittymä, ns. Hotel Zone, jossa on useampiakin ostoskeskuksia sekä tienvarret täynnä toinen toistaan hauskempia baareja, ravintoloita ja kauppoja. Erilaiset teemabaarit on kivoja, vaikkakaan ei sattuneesta syystä niihin juurikaan tutustuttu. Niin mukava kuin Cancún onkin, niin enpä haluaisi olla täällä maaliskuussa Spring Breakin aikaan, kun tuhannet ja taas tuhannet opiskelijat kansoittavat paikan. Tunnelma on varmaankin kuin abiristeilyllä - potenssiin kymmenen.

Hotel Zone by Night.

La Islan ostoskeskus oli hieno: ulkoilmaostoskeskus, jossa putiikkien joukkoon on rakennettu kanaaleja ja kauniita kaarevia siltoja Venetsian malliin. Sieltä löytyi myös Miksulle benji-trampoliinipaikka sekä jättimäinen rantapallo, jonne poika sai kömpiä sisään. Pallo täytettiin ilmalla, suljettiin ja nostettiin vesialtaaseen, jossa Miksu sitten sai juosta ja temmeltää pallon sisällä. Arvatkaas vaan oliko poika poikki näiden aktiviteettien jälkeen?

Poika palloon, pallo kiinni ja täyteen ilmaa. Koko komeus altaaseen ja
kymmenisen minuuttia temmellystä. Hyvät yöunet taattu.

Boing!!!

La Isla.

Toisena päivänä lähdettiin katsastamaan vähän paikallisempaa elämää läheiseen Cancún Towniin. Jo bussissa pääsi mukavasti tunnelmaan, ja perillä suuntasimme isolle torille. Emme kuitenkaan ehtineet olla siellä kauaa ennnen sulkemisaikaa, ja lähdimme etsiskelemään tour guiden suosittelemaa ravintolaa. Ilta oli jo hämärtynyt emmekä kaikesta tarpomisesta huolimatta ravintolaa löytäneet. Nappasimme lennosta taksin, joka kärräsi meidät perille - ihan lähelle sitä paikkaa, jossa olimme jo kerran käyneet kääntymässä. Olisi sen taksin tietysti hetikin voinut ottaa, mutta silloin olisimme jääneet paitsi kaikesta jännästä, mitä matkan varrella tuli vastaan (mm. kolme torakkaa, joita Miksu erityisesti jaksoi ihmetellä).

Ohjeita, käskyjä ja pyyntöjä paikallisbussissa.

Cancún Town ja la Parrilla. Vähän oli väsynyttä väkeä kotimatkalla.

Ravintola oli hyvä, en ole ikinä syönyt niin hyvää ruokaa merenelävistä kuin siellä. Tunnelmaa loivat mariachi-soittajat, mutta shown varasti kyllä tarjoilijamme Guillermo, joka toi drinkkejä pöytään päänsä päällä. Ensin ajattelimme, että meille tuodut kolme juomaa oli aikamoinen saavutus, mutta ennätys taisikin olla kokonaiset seitsemän margaritaa (ja täällä ne ovat isoja!) kerralla pään päältä tarjottuna. Eihän mies edes itse ylety niihin, joten jonkun muun täytyy ne viimeiset sinne pinota. Ja ainakaan meidän ollessamme ravintolassa ei kuulunut kertaakaan rikkoutuvan lasin helinää.

Guillermo ja kuusi margaritaa tulossa.

Tänään tiistaina meidänkin nurkille sitten ylettyi Ernesto-myrsky, jonka etenemistä seurailimme jo Kansas Cityssä ennen lähtöä. Se vahvistui ennen rannikkoa ykkösluokan hurrikaaniksi aivan kuten ennustettiinkin, mutta osui onneksi maihin pari - kolmesataa kilometriä Cancúnista etelään. Meille asti se toi vain pilvisen päivän, kovaa tuulta ja vettä kuin Erneston, no, tiedät kyllä mistä. Kävimme kyllä päivällä uiskentelemassa, sillä eipä tuuli altaalla haitannut. Myrskyssä oli ainakin se hyvä puoli, että maltoimme pysyä jonkin aikaa myös huoneessa ja saimme mietittyä tulevan kodin sähkösuunnitelmaa vähän eteenpäin. Vähän oli vaikeuksia orientoitua miettimään tulevien pakkastalvien lämmitysjuttuja, kun ulkona oli 35 astetta lämmintä myrskypäivästä huolimatta.

Myrskypäivän illallinen.

 Juuri tiistai-illaksi olimme varanneet pöydän pihviravintolasta, joka oli ihan rannan vieressä. Ravintola oli kyllä katettu, mutta seiniä siinä ei ollut, joten reunimmaiset pöydät oli tyhjiä sateen takia. Tuuli oli sen verran kova, että pisaroita ylettyi meidän pöytäämme asti. Ruokailun jälkeen lähdimme ravintolasta sateen hetkeksi tauottua, ja jäin ottamaan vielä paria valokuvaa noin kymmenen metrin päähän hotellin sisäänkäynniltä. Sade alkoi oikeasti sekunnissa kuin saavista kaataen, ja vaikka matkaa suojaan ei ollut kuin muutama metri, kastuin ihan kunnolla - ja Miksulla oli hauskaa!

Bubbling under.

Nuppu harjoitteli seisomista altaan matalassa vedessä.

Me tytöt ollaan lähdössä ulos.

Torstaina lähdemme koko päivän retkelle Xcaretin luonnonpuistoon, ja mikäli se on puoliksikaan niin hieno paikka kuin on luvattu, ansaitsee se varmasti oman postauksensa myöhemmin. Tuuli ujeltaa vielä parvekkeen nurkissa, mutta torstaiksi tilaisin aurinkoa, kiitos!

Ernesto

Ratkaisu aiempaan kuva-arvoitukseen: Cancunhan se siellä on myrskyn ennustetulla reitillä, aavistuksen läntisimmästä H-pallerosta pohjoiseen päin. Nyt sillä kiusankappaleella on nimikin jo, Ernesto. Ernesto on pyyhkäissyt jo Martiniquen ja St. Lucian saarten yli ja jatkaa etenemistään kohti länttä. Toistaiseksi se on "vain" trooppinen myrsky, mikä ilmisesti on aikamoista höykytystä sekin, mutta Jamaikan ohitettuaan sen ennustetaan vahvistuvan hurrikaaniksi, onneksi kuitenkin vain 1-luokan sellaiseksi.

Olemme tämän päivän seuranneet aika tiiviisti sääennusteita ja miettineet niitä erityisesti matkalle lähtemisen näkökulmasta. Turvallisuushan tietysti on kaikkein tärkeintä, varsinkin kun lasten kanssa matkustetaan. Mutta vaikka myrsky ei mantereelle saakka jaksaisikaan tulla tai sen reitti muuttuisi, tuo se tullessaan kuitenkin matalapaineen ja sen myötä sadetta ja tuulisempaa keliä, vaikkakin tavallisissa mittasuhteissa. Ja me kun edelleen haaveilemme valkohiekkaisista rannoista ja turkoosista vedestä - saapa nähdä miten niiden kanssa käy. 

Asian on tehnyt hankalaksi se, ettei meillä ole minkäänlaista kokemusta tai käsitystä Karibian sääolosuhteista hurrikaanikaudella. Onko tuo tämänhetkinen tilanne aivan tavallista, kuinka moni myrskyistä laantuu matkalla tai vaihtaa suuntaa, tai pyöriikö siellä koko ajan jotain vastaavia sykloneita marraskuuhun saakka? Seuraava myrskyn alku, vähän isompi tosin, on jo kehittymässä Afrikan rannikolla ja tulossa sieltä Atlantin yli Karibialle, mutta tarkemmasta reitistä ei vielä ole tietoa. Sen alta ehdimme varmaankin joka tapauksessa pois. Olemme lähdössä matkalle taas ihan omin nokkinemme, eli ei ole matkanjärjestäjää tms. kokeneempaa tahoa, jolta voisi ohjeistusta kysellä. Kuitenkaan matkustusvaroituksia ei ole annettu, mikä varmasti kertoo paljon. Lentoyhtiössä ja hotellilla olivat sitä mieltä, että matkaan vaan, joten sinnepä siis olemme lähdössä.

Matkavalmistelujen ohella ollaan tehty kouluvalmisteluja. Eilen kävimme Miksun kanssa valitsemassa repun, penaalin ja lunch boxin (koululta saa kyllä ruuan, mutta iltapäiväksi pakataan omaa evästä mukaan). Miksu valitsi Lego-aiheisen repun, Angry Birds -penaalin ja toiseksi penaaliksi jonkinlaisen karvaotuksen ja lounasboksiksi eurooppalaisen futiksen. Hän oli valintoihinsa erittäin tyytyväinen eikä halunnut edes matkalle pakata tavaroita reppuun, koska "se on koulureppu" ja siihen tarkoitukseen sitä siis säästetään. Koulu alkaa täällä 16.8., eli meillä on matkan jälkeen muutama päivä aikaa taas asettua takaisin ennen kuin arki todella alkaa.

Repun valinta on tarkkaa puuhaa.

Kyllä näillä kelpaa aloittaa koulutie.

Tänään oli myös Miksun viimeinen enkuntunti näin kotosalla. Englanninopettaja Mary on käynyt meillä joka päivä tunnin verran opettamassa, ja Miksu on todella tykännyt tunneista. He tuntuvat tulevan hyvin juttuun Maryn kanssa, vaikka yhteistä kieltä ei aluksi ollutkaan - nyt jo vähän on, enenevässä määrin. Englannin opiskelun lisäksi Miksu on opettanut Marylle vähän suomea ja ollanpa täälä maisteltu salmiakkiakin. Itsellenikin on ollut kiva saada koulumaailmasta kontakti, jolta on voinut kysyä kaikenlaisia tyhmiäkin kysymyksiä, koulupäivä kun on täällä vähän erilainen Suomeen verrattuna - enkä tunne edes Suomen ekaluokkalaisten rutiineja. Marya tulee varmasti ikävä, mutta tapaamme hänet vielä syksymmällä ESOL- eli äidinkielenään jotain muuta kuin englantia puhuvien oppilaiden tapaamisessa. 

Viimeistelyharjoitukset.

Valmista tuli!

Mary on muuten asunut Jamaikalla kaksi vuotta ja ehtinyt sinä aikana pidellä myrskyn jos toisenkin. Hänkin oli sitä mieltä, että ehdottomasti sinne vaan, "You'll love it!" Kohta se nähdään, kone lähtee kolmen tunnin päästä. Kuulumsiin siis seuraavaksi Karibian auringon alta! 

Coastal Warning

Kuva-arvoitus maantieteestä ja sääilmiöistä kiinnostuneille: jos piirrät suoran viivan läntisimmästä S-pallerosta (Tropical Storm) H-palleron (Hurricane) kautta kohti mannerta, mikä paikka on rannikolla ensimmäisenä vastassa?

Non-Resident Alien

Non-Resident Alien, se olen minä. Elämä ulkomaalaisena eli alienina Amerikassa tuntuu välillä olevan aikamoista lippusten, lappusten ja leimojen keräämistä ja toimittamista, mutta näin se on varmaan ulkomaalaisilla Suomessakin. Mehän olemme täällä vaan vierailulla; jos oleskelu olisi pysyvämmän sorttista, pitäisi hakea toisenlaisia lupia ja lisää dokumentteja, mutta ajan kanssa olo kävisi varmaan helpommaksi - kunnes taas olisi papereiden uusimisen aika.

Asiointi on täällä kuitenkin sujunut ihmeen joustavasti pankkitilin ja puhelinliittymä avaamista myöten, vaikka en omista sen paremmin amerikkalaista sosiaaliturvatunnusta (SSN:ää), henkkareita kuin luottotietojakaan. Positiivinen luottohistoria on täällä tärkeä juttu, sillä ei riitä, että ei ole luottohäiriöitä, vaan positiivisen luottohistorian puuttuminen ylipäänsä on ongelma. Sitä nyt sitten pitäisi kerryttää, niin olemme taas askelen lähempänä kunnon kansalaisia (huono sanavalinta, sillä kansalaisiahan nimenomaan emme ole). Vähän nolottaa myöntää, että ajokoekin on minulta vielä suorittamatta, vaikka lähes päivittäin autolla ajelenkin. Loman jälkeen toivottavasti on tarvittavat leimat papereissa senkin asian hoitamiseksi. Paikallinen ajokortti on hyvä olla paitsi henkilöllisyystodistuksena, myös siksi, että muuten auton vakuutusmaksut nousevat.

SSN on täällä myös todella tärkeä tunniste, vaikka sitä ei varsinaisesti sosiaaliturvan takia tarvitsisikaan. Esimerkiksi kauppojen debit-ominaisuuksilla varustettuja kanta-asiakaskortteja en pysty hakemaan, vaikka pankin debit-kortti kyllä löytyy. Siinäkin pilvessä on silti hopeareunus, sillä nyt on ollut pakko käyttää Pasin kortin rinnakkaiskortteja, jolloin veloitukset menevät hänen tililtään - ja sehän sopii! Muutenkin olen täällä ihan täysin homemaker, kun en ole töissä ja "tulot" tulevat suoraan puolison tililtä. Vähän harmittaa, ettei minulla ole mahdollisuutta päästä tutustumaan täkäläiseen työelämään, vaikka tietysti on hienoa saada vielä jatkaa äitiyslomaa Nupun kanssa. Minulla ei ole työlupaa eikä viisumityyppini anna mahdollisuutta työskentelyyn. Ja kyllä meille muutenkin riittää nyt se, että toinen lapsista paiskataan parin viikon päästä kielitaidottomana päiväksi koulun penkille; Nuppua en vielä täällä hoitoon laittaisi. Vaikka toisaalta, eihän tuo vielä paljon suomeksikaan höpöttele.

Finansseihin tuli yllättävä mutka, kun yrityksistä huolimatta Pasi ei ole pystynyt siirtämään tililleni rahaa, ei sitten millään. Ensimmäinen siirto tehtiin väärin, koska emme osanneet kunnolla käyttää verkkopankkia (Nordean kankeahko palvelu on palvelumuotoilun huippua verrattuna Bank of American verkkopalvelun irvikuvaan). Pari soittoa asiakaspalveluun ei parantanut asiaa, mutta kolmannella kerralla kuulimme sentään syyn henkilökohtaiseen konkurssiini: mieheni ei voi siirtää tililleni rahaa verkkopalvelussa, koska olen Non-Resident Alien. Thank you very much! Eivät sitten muistaneet kertoa tuota silloin, kun tyytyväisinä avasimme tilit juuri heidän pankissaan siksi, että se onnistui meiltä ulkomaalaisilta. Talletukset pitää siis tehdä joko pankin tiskillä tai automaatilla, se kyllä onnistuu. Mitään selitystä, miksi näin toimitaan, ei ole. Amerikkaan ei onneksi selvästikään ole iskenyt suomalainen "pankista pubiksi" -ilmiö, vaan konttoreita drive-in -tiskeineen ja -automaatteineen on täällä ihan joka paikassa. Aukioloajat ovat vähän paremmat kuin Suomessa ja plussana pitää mainita pankkiautomaatit, jossa nostojen lisäksi voi tehdä käteistalletuksia sekä myös rahastaa sekkejä, mikä on tässä tilanteessa varsin kätevää. Sitten kun olen asunut täällä maagiset 183 päivää, voin marssia pankkiin (tarvittavan todistusaineiston kera tietysti) ja pyytää muutosta statukseeni, jolloin verkkopankkisiirtojenkin pitäisi onnistua.

Silti pitää ottaa tosissaan harkintaan ja selvitykseen se SSN:n hankkiminen. Sitä varten pitää käydä  paikallisessa sosiaalitoimistossa, ja meitä varoiteltiin aikaisemmin, että se on sitten niin värikäs paikka, ettei sinne välttämättä kannata lasten kanssa mennä. Pitääpä siis vähän selvittää tuotakin asiaa vielä, me kun asutaan ihan kivassa ja viihtyisän oloisessa kaupungissa kuitenkin. SSN:n hakeminen voisi jopa kannattaa, sillä se numero on ikuinen, toisin kuin muutaman vuoden päästä vanheneva ajokortti. Jos vaikka joskus saisi uudestaan mahdollisuuden poiketa täällä, niin olisi sitten sekin valmiina.