Halloween Party

Lokakuun viimeisenä päivänä Miksun koulussa järjestettiin iso Halloween-juhla. Lapset saivat olla naamiaisasuissaan koko päivän. Vanhemmille ja muille vieraille järjestettiin hieno Halloween-konsertti sekä paraati koulun pihalla. Näiden jälkeen lapsilla oli luokissa vielä omat juhlansa. Olin mukana Miksun luokan juhlajärjestelyissä, joten pääsin Nupun kanssa vielä seuraamaan niitäkin kemuja. 

Halloween-konsertti...

...ja paraati.

Luokassa herkuteltiin ja koristeltiin kurpitsoja...

...sekä leikittiin luutalimboa.

Loppuun vielä pari musiikkinäytettä: Cottonwood Point Elementary Halloween Concert! (Pahoittelen kuvan surkeaa laatua; Nuppu kiemurteli sylissä ja pääsi pari kertaa säätämään kameraakin, kuten kuvasta näkyy. Miksu on laulelemassa keskirivissä vasemmalla.)

Happy Halloween!

Halloweenia on vietetty kuluneella viikolla monin tavoin. Tunnelmaan pääsimme oikeastaan jo pari viikkoa sitten läheisen lasten maatilan sekä huvipuiston tapahtumissa, ja myös St. Louisin eläintarhassa oli Halloween-meininkiä.

Kotonakin ollaan valmistauduttu juhlaan koristelemalla ja kaivertamalla oma kurpitsalyhty. Se olikin meidän ensimmäinen, mutta puuha oli niin hauskaa, ettei taatusti jää viimeiseksi. Miksu teki lyhdyn oikeastaan ihan itse, pikkusiskon avusta huolimatta.

Kuten aikaisemmin jo totesin, niin taidamme tykätä Halloweenista niin paljon, että varmaan jotain tästä tarttuu mukaan Suomeen - ainakin muutama lähimarketista hankittu muovinen jättikurpitsa. Lasten kannalta Halloween on ihan ehdottoman kiva juhla, ja kun lähistön taloja katselee, niin kyllä aikuisetkin todella jaksavat tähän panostaa. Mukavaa puuhaa keskelle syksyä, vaikka täällähän on vielä kiitospäiväkin arkea katkaisemassa ennen joulua. Pitemmittä kirjoitteluitta paljon kuvia meidän Halloweenista!

Pack Meetingissä tehtiin maailman suurin hämähäkinverkko
- ja sehän Spidermanille sopi.

Mommy's Lil' Pumpkin.

"Toi ei anna mun piirtää!" 

Onneksi korkkikin kelpasi pikkusiskolle piirustusvälineeksi,
 niin saatiin kurpitsalyhdylle naama.

Mauri Kunnas -baby?
Nuppu varasti Miksun kurpitsasta koristeet.

Tästä lähdettiin. Design by Miksu.

Tämmöistä löytyy kurpitsan sisältä.

Sisukset jätemyllyyn...

...ja siemenet talteen paahtamista varten.

Sitten sahaamaan!

Näin iloinen kurpitsalyhty tuli!

Terassilla meillä paistaa aivan naurettavan
suuri kurpitsa.

Miksulle ostettiin päivänvalossa melko
kesyn näköinen huppari....

...joka onkin pimeässä hohtava ja muutenkin
 aika hurjan näköinen, kunhan hupun vaan
 vetää vetokejulla kiinni ihan eteen asti. 

Lisää kurpitsoja.

Taas on koristekurpitsalla silmät paikallaan.

Koristelua.

Nuppu häärää.

Marraskuu - yes please! Tällainen marraskuu sopii meille oikein hyvin.

St. Louis, Missouri

Miksulla on kaksi vapaapäivää koulusta, joten päätimme lähteä viikonloppumatkalle itäiseen naapurikaupunkiin, St. Louisiin, Missourin toiselle laidalle. Keskiviikkona Kansas Cityssä oli vielä (viimeisen kerran tänä vuonna?) helteistä, lämpötila kohosi ihan 29 asteeseen saakka. Torstaiaamu valkeni kuitenkin sateisena ja kylmänä, meillä taisi olla kahdeksan plusastetta aamulla, ja viikonlopuksi lupailtiin ihan yöpakkasiakin. St. Louisiin oli kuitenkin luvassa 27 C, joten vähän kaikenlaista vaatetta sai taas pakata mukaan. Tämän vuoden jälkeen on ainakin kerrospukeutuminen hallussa.

Nuppu aloitti päivän purkamalla (kerrankin ajoissa pakatun)
matkalaukun lattialle ja kömpimällä itse laukkuun kökökttämään.

Matkaa Kansas Citystä St. Louisiin tulee noin 260 mailia eli reilut neljäsataa kilometriä, mikä ajassa tarkoittaa reilua neljää tuntia. Nuppu nukahti heti alkumatkasta, ja ajattelimme ajaa suoraan perille asti, jos neidillä unta riittää. Seuraava unten maille suuntaava oli kuitenkin Pasi, joten tunnin matkanteon jälkeen jouduimme vaihtamaan kuskia. Nuppu heräsi pysähtymisiin, mutta jaksoi tyytyväisenä parisen tuntia ihan hereilläkin. Vajaa tuntia ennen St. Louisia neidillä meni hermot, ja pysähdyimme Steak N' Shake -pikaruokapaikkaan välitankkaukselle. Melkein koko matkan oli satanut, välillä tosi kovaakin. Ilma oli melkoisen vilpoista, taisi mennä ennusteet kymmenellä asteella pieleen.

Edellisenä yönä pikaisesti bookattu hotelli (Hyatt Regency at The Arch) osoittautui ainakin näin ensimmäisen illan perusteella nappivalinnaksi. Tämä on keskeisellä paikalla kahden puiston risteyksessä, aivan St. Louisin tunnetuimman maamerkin, The Archin vieressä. Hotelli vaikuttaa tasokkaalta ja oikein siistiltä, huonekin on ihan tilava lisävuoteesta ja vauvansängystä huolimatta. Parasta kuitenkin ovat näkymät: 17. kerroksen huoneesta näkee toiseen suuntaan kaaren juurelle ja toiseen suuntaan keskustaan päin. Lähistöllä on useitakin kivoja ravintoloita (erityisesti ihania italialaisia; vanhassa mafiakaupungissa kun ollaan) ja puuhaa riittää varmasti enemmän kuin ehdimme parissa päivässä tehdä. Illalla oli tarkoitus lähteä vähän tutkimaan lähikortteleita, mutta edelleen jatkuva sade sai meidät kääntymään ovelta takaisin. Illan pelastikin huoneluokkaan kuuluva Club Room, jossa oli juustoja, hedelmiä ja pikkusuolaista iltapalaksi. Huomenna yritetäänkin sitten ajoissa liikkeelle, tarkoitus olisi parin päivän aikana katsastaa Gateway Arch, eläintarha sekä Science Center tai City Museum - sekä maistaa kuuluisaa St. Louisin tapaan tehtyä ohutpohjaista pizzaa.

 Gateway Arch takanaan Mississippi River. Näkymä 17. kerroksen huoneesta itään.

..ja samaisesta ikkunasta lännen suuntaan. Etuallalla vanha oikeustalo ja
taustalla paistaa baseball-joukkue St. Louis Cardinalsien kotipesä, Busch Stadium.

Two Weeks till Halloween

Halloween lähestyy ja sen huomaa joka kauppareissulla. Muutama viikko sitten markettien sesonkiosastot alkoivat täyttyä kurpitsoista, lepakoista ja Halloweeen-asuista. Näiden lisäksi sieltä löytyy vähän hurjempaakin materiaalia aina luurangoista hautakiviin.

Omakotialueilla ajellessa huomaa lähes kaikkien talojen koristautuneen tulevaa juhlaa varten, vähintäänkin laittamalla kurpitsoja ulko-ovelle. Joissakin taloissa on Halloween-aiheisia verhoja, muutamissa varsinaisia valoinstallaatioita ja hurjimmissa ihan kauhukamaakin. Varustelu varmasti kiihtyy vielä varsinaista juhlapäivää kohti.

Me olemme aloittaneet maltillisesti hankkimalla kasan minikurpitsoja sekä yhden vähän isomman, joka saa odottaa kaivertamistaan lähemmäs itse juhlapäivää. Jotain valojuttujakin olisi kiva ehkä hankkia, mutta verkkovirralla toimivat eivät sitten pelaa enää Suomessa. Pari väriä vaihtavaa valohaamua tosin ostettiin. Toinen Miksulle ja toinen Nupun ruokakaveriksi, jos se vaikka saisi ruuan maistumaan paremmin.

Suomessa emme Halloweenia juurikaan viettäneet, mitä nyt jotain kurpitsalyhtyä tuli terassilla polteltua sekä tietysti osallistuimme myös päiväkodin ja kavereiden naamiaisiin. Täällä olen huomannut tykkääväni kurpitsajuhlasta kovastikin. Vaikka kesästä ei olekaan vielä kauan aikaa, niin silti sesongin vaihtuminen ja sen juhlistaminen tuntuu mukavalta. Varsinkin Suomessa, jossa syksy on kaikin puolin kylmempi, märempi, pidempi ja pimeämpi, saisi mielestäni olla enemmänkin juhlallisuuksia tummia iltoja piristämään. Syksyn sadonkorjuuta juhlistetaan täällä muutenkin erilaisten lastentapahtumien merkeissä. Onkin erityisen mukavaa, että saamme olla täällä tämän vuoden ja nähdä paitsi amerikkalaisen Halloweenin viettoa, myös kiitospäivän ja joulun aikaa.

Karkit ja keppostelu kuuluvat tietysti olennaisena osana Halloweenin juhlintaan. Aloitimme Miksun asun etsimisen netistä, jotta saimme rajattua vaihtoehdot vähän pienempään määrään. Melko nopeasti oli selvää, että Spiderman sen oli oltava, ja nimenomaan sellainen, jossa on vilkkuva led-hämähäkki rinnassa. Miksu sai valita asua myös Nupulle. Hän ei yhtään tykännyt ajatuksesta, että pikkusisko puettaisiin esimerkiksi Yoda-asuun, vaan piti tiukasti toisen puolta, että jotain söpöä sen pitää olla. Nuppu saikin sitten pupuasun. Kokovalkoisen. Erityisen fiksu valinta juuri kävelemään oppineelle, eikö? Toinen hyvä valinta tälle parivaljakolle olisi ollut poliisi- ja rosvoasut. Miksulle poliisiasu ja sen kaveriksi minikokoinen raidallinen vankikarkuri, joka epäilemättä juoksisi koko ajan karkuun ilman eri käskyä. Siinä olisi ollut konstaapelilla rekvisiitta kunnossa, kun olisi saanut juosta pikkusiskon perässä.

Asut haettiin läheisestä Halloween-kaupasta. Erityisiä teemakauppoja putkahtelee hyville liikepaikoille reilua kuukautta ennen h-hetkeä, ja juhlan jälkeisenä päivänä kaikki myydään pois puoleen hintaan ja kauppa katoaa taas melkein vuodeksi. Spirit Halloween -kaupassa minut ainakin yllätti se, kuinka kauhupainotteista kaikki on, ja siis oikeasti aika hirveää. Myös oheiskrääsän määrä on ihan käsittämätön. Tuollaisessa kaupassa ei olisi kovin mukavaa tehdä illan viimeistä vuoroa. Paikka saa aikuisenkin vähän hermoheikoksi, ja onnistuin tahattomasti säikyttämään erään naisen pahanpäiväisesti vain pyytämällä päästä hänen ohitseen. Hetken päästä pelästyin itse miestä, joka vain seisoi takanani.

Vähän jänskätti miten Miksu ruumisukkeleihin suhtautuu, mutta eipä niistä mikään häntä säikyttänyt - päin vastoin taisi olla mukavaa aktivoida niitä astumalla painikkeiden päälle. Niitä painikkeita voi sitten kätkeä oman kynnysmaton alle pahaa-aavistamattomia karkinkerääjiä säikyttämään. Nuppu on vielä niin pieni, ettei hän ymmärrä tuommoisia pelätä, vaan taisi tykätä valoista ja liikkeistä hänkin. Alla pieni kuvagalleria Spirit Halloweenista - boo!

Targetista löytyy apua, jos ei itse jaksa ryhtyä kurpitsankaiverruspuuhiin.
Tuo oikeanpuoleinen, ilman naamaa oleva yksilö laulaa Michael Jacksonin Thrilleriä.

Hautakiviä pihalle ja luuranko portille!

Meidän melko hyväntuulisen oloinen, ainokainen kurpitsalyhty.

Spirit Halloweenistä löytyi sitten niitä hurjempia juttuja.

Mikäs se hautakiven takaa kurkkaakaan?
Tämä ukko vielä höpisi omiaan koko ajan.

Tämäkin täti oli kovin puhelias.

Kauhuvauvojen lato, kaikkea ne keksii.

Peek-a-boo!

Jättihämähäkki hyökkää päälle, kun sen ohi kävelee. Ei hämähäkkikammoisille.

Vekkulia väkeä.

Naamareita...

...ja vielä vähän lisää.

Karkit pitää tietysti kerätä oikeanlaisiin kippoihin. 

Complimentary Child Care Service.

Kiitos ja tervetuloa uudelleen!

Kotona soviteltiin Spiderman-huppua päälle varovasti,
ettei Nuppu säikähdä. Mitä vielä;
tyttöhän tykkäsi siitä kovasti - jopa niin paljon,
 että tuossa puvussa Miksu saa aina paljon suukkoja. 

Spiderman chillaa terassilla ja odottee lähtöä Halloween-tapahtumaan.

Be Prepared... for Raingutter Regatta!

Miksu aloitti partioharrastuksen täällä jokunen viikko sitten. Partio vaikuttaa oikein mukavalta puuhalta, josta pienet ja vähän isommatkin pojat tykkäävät kovasti. Miksun porukka on Den 1 (Pesä? Kolo? Pesäkolo?), Pack 3425:ssa (Lauma? Lippukunta?), joka puolestaan kuuluu Heart of America Counciliin. (Pahoittelen huonoa suomen partiosanastoani. Oma partiourani  tyssäsi aikanaan heti alkuunsa melko onnettomaan toimintaan - vetäjät taisivat olla juuri ja juuri yläasteikäisiä ja touhu sen mukaista. Partiovuoteni aikana emme tehneet kertaakaan mitään ulkona, mikä ei ehkä ihan vastannut odotuksia.)

Cub Scoutien eli sudenpentujen ryhmää vetää yksi isistä, ja muutenkin perheet ovat paljon mukana toiminnassa, mikä sopii oikein hyvin meille. Tapaamisia ei myöskään ole ihan viikottain, vaan Den Meetig on noin kerran kuussa, samoin Pack Meeting, joiden lisäksi on sitten erilaisia tapahtumia minivaelluksista telttailuun ja muihin retkiin - esimerkiksi keskustan Legolandiin, eli kaikki toiminta ei suinkaan tapahdu metsässä.

Den Meetingit ovat oman porukan tapaamisia, joissa harjoitellaan aina ennalta sovittuja taitoja ja tavoitteena on siten ansaita erilaisia merkkejä, ja tästähän pojat pitävät. Ensimmäisessä tapaamisessa Miksu ansaitsi shakki-vyömerkin, belt loop, ja toisella kertaa opeteltiin solmuja - varsinainen partioklisee, mutta hyödyllistä kuitenkin. On ollut tosi kiva huomata, että puutteellinen kielitaito ei ole poikien kesken juttu eikä mikään, kun kanssakäyminen on niin toimintapainotteista ja fyysistä. Miksu on otettu tosi hyvin porukoihin mukaan, ja itse asiassa huomisessa Den Meetingissä on tarkoitus harjoitella vieraita kieliä, ja siinä Miksu saa toimia ohjaajan apuna. Kivaa vaihteeksi näinkin päin.

Pack Meetingit ovat vähän virallisempia, mutta vain vähän. Ne alkavat juhlallisesti Amerikan-, Kansasin ja Packin lippujen sisäänmarssilla. Virallisessa osuudessa käydään läpi menneitä ja tulevia tapahtumia. Lippukunnan johtaja satsaa paljon siihen, että tapaamiset olisivat myös hauskoja. Ohjelmassa onkin aina pari leikkiä tai kilpailua - ja kasapäin vitsejä, joita hän kuulemma aina hiki hatussa tapaamisia varten keräilee. Ja taas pojat tykkäävät. Illan kohokohtana on tietysti ansaittujen merkkien luovutus, sopivan virallista sekin.

Partiolaiset, kuten muutkin harrastusporukat, keräävät rahaa osallistumalla erilaisten tapahtumien järjestelyyn sekä myymällä vaikka mitä popcornista jätesäkkeihin ja keräämällä mm. vanhoja lenkkareita (en vieläkään tiedä mihin ihmeeseen niitä tarvitaan). Meillä ei ole täällä isoja sukulais- ja kaveriverkostoja, joilta voisi kenkiä kinua tai poppareita myydä, mutta yritämme osallistua edes oman kulutuksemme edestä. Pojille on kyllä kerrottu, että myyntiponnistelut mahdollistavat kivat retket ja nuotioherkut, mutta lippukunnan vetäjä on tässäkin ymmärtänyt mikä on homman varsinainen vetonaula ja laittanut itsensä peliin ihan kirjaimellisesti. Popcorninmyyntikampanjassa parhaiten menestyneet (ilmeisesti kuitenkin melkein kaikki) saavat kakuttaa vetäjän eli läiskästä kermakakun naamaan oikein varta vasten järjestetyssä tapahtumassa. Ilmeisesti paras motivaattori ikinä.

Pari viikkoa sitten olimme partiolaisten kanssa pienellä vaelluksella läheisessä luontokeskuksessa. Omin nokkinensa pojat eivät täällä kyllä metriäkään metsässä etene, vaan aikuiset olivat koko ajan mukana. Retken puolessa välissä sanottiin, että nyt saa mennä vähän itsekseen metsää tutkimaan, kunhan pysyy polulla. Tämä "vähän" tarkoitti noin kolmeakymmentä metriä. Kotona Suomessa Miksu sai ulkoilla lähimetsässä ihan itsekseen puoli tuntia, joskus tunninkin, joten tuo ei suurensuuri kokemus vielä ollut, vaikka retkellä tietysti kivaa olikin.

Sunnuntaina oli vuorossa odotettu purjehduskisa, Raingutter Regatta. Veneitä oli rakenneltu ja koristeltu huolella - yksi pojista (tai oikeammin isistä) oli innostunut niin paljon, että paatti diskattiin sääntöjen vastaisena, mikä oli iso harmi pikku partiolaisen kannalta. Itse kisa tapahtui asettamalla kilpapari vierekkäisiin sadekouruihin ja sitten vaan puhallettiin pillillä tuulta purjeisiin. Hauskaa oli myös katsojilla, oli se sen verran hassun näköistä, vaikka pojat tosissaan ottivatkin - tai ehkä juuri siksi. Jokaisen ikäluokan parhaat pääsivät loppukilpailuun, jossa palkintoina oli kisan kokoluokan huomioon ottaen suhteettoman suuret pokaalit. Miksu ei ihan voittanut, mutta äidin täysin objektiivisen arvion mukaan hänellä kyllä oli kisan hienoin vene. Tästä kuuluu osakiitos kyllä sponsorille eli Pasille sekä pikkusiskolle, joka nukkui oikein mainiot päiväunet juuri silloin, kun venettä piti rakentaa.

Tasapuolisuuden (?) vuoksi yksi kuva Nupustakin:
tässä ollaan lähdössä kannustamaan isoveljeä Regattaan.

Wolf Cub Scout

Boy Scouts of America, Heart of America Council, Pack 3425, Den 1.

Voittaja-ainesta?

Raingutter Regatta.

Tuulta purjeisiin!

Katsomossa.

Pack meetingissä Miksu pääsi lipunkantajaksi.

Ensimmäinen belt loop ansaittu.

Shakkimerkki.

Kakutusta vuodelta 2011. Kyllä tuosta hyvästä vähän popcornia myykin.