tiistai 18. kesäkuuta 2013

Miss You Already

Elämä täällä jatkuu vauhdikkaana ja siten myös blogin hiljaiselo. Luonnospätkiä on vaikka millä mitalla, mutta kuvapuoli (lue: tietokone) on varsin takussa (lue: tukossa), eikä aikaa tunnu ikinä olevan tarpeeksi edes yhden kirjoituksen postaamiseen. Nyt jo tiedän, että eniten tulee harmittamaan se, että ihan tavallinen arki täällä on jäänyt melko vähälle huomiolle - matkakuulumisia tulee ehkä myöhemminkin päiviteltyä, mutta eniten tulen täältä kaipaamaan ihan tavallisia juttuja.

Kuten esimerkiksi tätä iltaa. Treffasin ihania Suomi-tyttöjä tuossa meidän paikallisessa, joka on - harvinaista kyllä - ihan kävelymatkan päässä meiltä. Coach's Bar & Grillin yläkerrassa on kattoterassi, joka on kesäaikaan ihan lyömätön paikka - varsinkin nyt, kun ei vielä ole liian kuuma. Telkkareissa pyörii urheilua, tänään baseballia ja lätkää. Listalta löytyy niin hyviä wingsejä kuin siideriäkin - toinen harvinaisuus. Illalla sytytetään patiolle valot ja tulet. Ja me tytöt saatiin höpötellä rauhassa suomeksi, kenenkään muun mitään ymmärtämättä, ja vain kerran tultiin kysymään "what language do you speak?".

Parin tunnin vertaistuen jälkeen kävelin itsekseni kotiin. Baseballkentiltä kuului tuttuja ääniä, sirkat sirittivät maassa ja puussa. Ulkona on illallakin vielä ihan lämmintä, varmaan lähemmäs kolmekymmentä astetta.  Kaikki on niin tuttua, ja silti muistan edelleen ihmetellä, miten hyvä tuuri meillä onkaan käynyt, kun saadaan olla täällä. Vielä hetki.

Meidän lähtöön on enää kolmisen viikkoa aikaa, ja jo nyt on tätä paikkaa ihan järjetön ikävä. Optimistina odottelen vielä jotain elokuvamaista käännettä, että saisimmekin jatkaa täällä - odotan sitä varmaan turvatarkastukseen asti. Ja yritän nauttia joka minuutista täällä, niitä kun enää ei ole ollenkaan tarpeeksi.

Coach's  Bar & Grill.

Amerikan pesäpalloa.

Baseball- ja softballkenttiä.

Koti näkyy jo!

Tykkään kenttien iltafiiliksestä ja pelien äänistä.





4 kommenttia:

  1. Ihana Suomi-tyttö olet sinäkin! Terassilla oli tosi kivaa, jälleen kerran. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Jokohan tämä nyt antaisi jo kommentoida?)

      <3 No niin oli! Montakohan kertaa vielä ehditään? ;)

      Jännä huomata, että muuten lähes käyttämättömäksi jäänyt "koti-ikävä"-tagi on saanut ihan uuden, tai oikeastaan käänteisen merkityksen. Tännehän sitä ikävä tulee!

      Poista
  2. Olen lueskellut sun blogia koko teidän täälläolon ajan, asustelen USAn länsirannikolla ja olette lähtöisin samoilta kulmilta kuin minäkin :) Onko siitä tosiaan jo mennyt vuosi, että tulitte? Toivottavasti jatkat kirjoittelua myös Suomen kamaralla taloprojektista yms arjesta. Olisi kiva kuulla, miten Miksun kouluarki lähtee siellä käyntiin, kun on jo englantikin hallussa ja nähdä kuvia Nupusta, joka kasvaa hirvittävää vauhtia! :)

    Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva saada kommenttia ihan tuntemattomiltakin lukijoilta!

      Niinpä, vuosi on kyllä vilahtanut aivan liian nopeasti. Lähtöön on enää kolmisen viikkoa aikaa, apua! Ja kyllä, blogiin pitäisi kyllä saada ehdottomasti lisää täytettä, niin kauan kuin asiat on muistissa. Varmasti kirjottelen tänne jatkossakin, toivottavasti vähän entistä useammin. Todennäköisesti lisäilen myös paljon vanhoja juttuja vuoden tekemisistä, ihan itsellekin muistoksi. Ja muksujenkin kuulumisia on luvassa, niitäkin on paljon kyselty.

      Terkkuja sinne länsirannikolle! Me kaarramme sitä kautta sitten kolmen viikon päästä, ennen kuin lähdemme lopullisesti kotimatkalle. Suuntana ainakin Los Angeles ja San Francisco. Kuulosti siltä, että itse saat olla täällä vähän pysyvämmin, onnittelut siitä!

      Poista