Happy Hunting?

Kuusi päivää KC:ssä on takana ja aika on mennyt varsin pitkälti asunnon hakemiseen. Pari ensimmäistä päivää tosin otettiin vähän rauhallisemmin, käytiin Country Club Plazan ravintola- ja shoppailualueella ja tavattiin tuttuja. Sen jälkeen ollaankin sitten aika tiiviisti kierrelty eri kaupunginosia ja etsitty asuntoa sekä selvitetty Miksun koulujuttuja, välillä jo väsymiseen asti.

Haasteena täällä on se, että itse KC:n alueella julkiset koulut ovat varsin kehnoja. Heti kaupungin ulkopuolella olevissa lähiöissä (itsenäisiä kaupunkeja nekin) on kuitenkin pari ihan USA:n kärkipään koulupiiriä. Näyttääkin siltä, että meidän pitää asettua hyvän koulun perässä vähän kauemmas kaupungista - mikä ei välttämättä ole huono vaihtoehto ollenkaan. Huoneistoja etsiessämme olemme kuitenkin huomanneet, että kauempana olevat kohteet ovat usein aika eristyksissä, eli asuinalueen ulkopuolella ei välttämättä ole kävelyetäisyydellä oikein mitään tekemistä - ja sitä ainakin itse kaipaisin, lasten kanssa kotona kun tulen seuraavan vuoden viettämään (minua vähääkään tuntevat tietävät kyllä miten pitkään viihdyn ihan vaan kotosalla...). Kansas City, kuten monet muutkin USA:n kaupungit, on rakennettu aika pitkälti autoja varten, eli useimmista paikoista ei ole tarkoituskaan päästä minnekään ilman autoa, eikä se tunnu paikallisia häiritsevän. Meitä pidetäänkin varmaan vähän outoina, kun kyselemme jatkuvasti, mitä löytyy kävelymatkan päästä. Paikalliset eivät juurikaan ymmärrä, että joku voisi oikeasti haluta kävellä yli mailin - varsinkaan kauppaan.

Townhouse voisi olla kiva, mutta huoneisto on huolettomampi ja ehkä turvallisempikin.

Onkohan tässä edes uima-allasta?

Eilen innostuimmekin sitten lähellä keskustaa olevasta apartmentista, joka sijoittuu mukavasti ison puistoalueen, jokirannan sekä Plazan huvialueen viereen. Siellä tosin olisi saatavilla vain kahden makuuhuoneen asuntoja, mutta olimme jo valmiit harkitsemaan sellaistakin, kun parempia vaihtoehtoja ei tuntunut löytyvän. Pikainen selvitys alueen kouluista paljasti kuitenkin karun totuuden: lähellä olevat ala-asteet ovat asteikolla 1 - 10 (kymppi on hyvä) suorituneet ykkösen edestä, eli niitä emme voisi harkita. Soitto yksityiskouluihin kertoi niiden olevan joko täynnä tai varsin kalliita ($17 000). Takaisin lähtöruutuun siis.

Suurin plussa julkisissa kouluissa on se, että lähes kaikissa niistä on ns. ESOL-ohjelma (English for Speakers of Other Languages), jossa opetetaan erikseen englantia ei-englanninkielisille tai englantia heikommin puhuville. Tämä on erittäin tärkeä juttu Miksun kannalta, sillä ensi syksyn koulunaloitus on varmasti joka tapauksessa aika rankka. Niinpä suuntasimme auton nokan tänäänkin kohti etelää ja Overland Parkin hyviä kouluja. Olemme nyt kahtena päivänä tavanneet näiden koulupiirien edustajia ja tapaamisten jälkeen on ollut todella hyvä ja luottavainen mieli kouluasioiden suhteen - kunhan vain vielä löytäisimme samalta suunnalta kivan asunnon.

Asunnonhakupäivät ovat olleet pitkiä ja lapsille tosi rankkoja - Nuppu on nukkunut molemmat päikkärinsä autossa ja ruoka-ajat ovat menneet vähän miten sattuu. Miksullekaan ei ole ollut kiva kulkea meidän mukana, hän kun kaipaisi jotain kivaakin tekemistä ja ihan fyysistä liikkumistakin välillä. Muutaman kerran Interstatea ajellessa Nuppu on huutanut suoraa huutoa, eikä itku ole aina ollut kaukana etupenkilläkään.

Kodittomat rassukat asunnonhaussa.

Onneksi autossa on enimmäkseen kivaa.

Maanantaina kaarsimme hotellin parkkipaikalle sattumalta juuri kun Memorial Dayn ilotulitus oli alkamassa.

Meillä on ollut tarkoitus saada sijoittumiseen tukea paikalliselta agentilta, joka oli lomien ja pyhäpäivän takia käytettävissä ensi kertaa vasta tänään. (Miksu oli muuten agentista ihmeen innoissaan, kunnes kuuli, että hän ei olekaan mikään salainen agentti, vaan lähinnä kiinteistönvälittäjää vastaava henkilö.) Tänään kun lähdimme koulupiirin edustajan palaverista tapaamaan agenttia ja hänen ehdottamaa kohdetta, oli turnausväsymys huomattavasti korkeammalla kuin odotukset. Ensimmäinen paikka olikin pettymys, sillä tarjolla oli vain kolmio. Toinen paikka sen sijaan tuntui vastaavan kaikkiin odotuksiin, ja teimmekin siitä heti jo alustavan varauksen, ettei kukaan muu ehdi väliin. Asunto vapautuu kuitenkin vasta heinäkuun alussa, ja matkalla on vielä muutamia selvitettäviä asioita ennen kuin voimme sanoa, että meillä on koti tiedossa. Nyt näyttää kuitenkin jo huomattavasti valoisammalta kuin aamulla, joten toivottavasti voimme kohta vähän relata ja nauttia kaupungin tarjoamista huvittelumahdollisuuksista. Lapset (lähinnä Miksu) pitää ainakin palkita jollain mukavalla tekemisellä, on heitä sen verran tässä matkalla venytetty. Ja sanovat kasvatusoppaat mitä tahansa, niin lahjonta kyllä auttaa - sekä lapsia että vanhempia - kestämään tiukat tilanteet. Heti illalla sitten kävimmekin hotellin baarissa talon tarjoamalla evening social -iltapalalla sekä poolilla uimassa. Ja ainakin taas tänään illalla, viimeiseksi ennen nukahtamista, Miksukin oli sitä mieltä, että täällä on kyllä kivaa ihan kaikki - paitsi se asunnon hakeminen.

Ristiin rastiin kaupunkia.