Eilen juhlittiin itsenäisyyspäivää - ja isosti. Kaupat ovat jo jonkin aikaa pullistelleet kaikenlaista Amerikka-kamaa lipuista sini-puna-valkokuorrutteisiin pikkumuffineihin. Keskiviikko oli yleinen vapaapäivä, ja me aloitimme juhlinnan viettämällä aamupäivän uima-altaalla. Nuppu tempaisi sen jälkeen yli kolmen tunnin päikkärit (näin tapahtuu vain silloin, jos Pasi on kotona - ei koskaan mun kanssa), ja tyttö piti oikein herättää, että ehtisimme iltarientoihinkin.
Good Morning America!
Pakkasimme autoon piknik-peiton, herkkuevästä ja juotavaa ja suuntasimme Corporate Woodsin puistoalueelle odottamaan ilotulitusta, joka kuuleman mukaan on KC:n hienoin. Tunnelma oli kuin koto-Suomen festareilla, mutta ilman humalaisia. Kojuista löytyi syötävää jos jonkinmoista ja Miksu sai hyppiä pomppulinnassa itsensä läkähdyksiin. Se ei ollut kovin vaikeaa, sillä lämpötila lähenteli neljääkymmentä astetta vielä illalla. Pasi mainitsikin kuumuudesta jossain välissä. Napostelimme eväitä ja festariruokaa, treffasimme kavereita, pötköttelimme viltillä ja leikimme muksujen kanssa läheisen lavan musiikkiesityksiä kuunnellen. Miksun pomppiessa käväisin kotona hakemassa meille vielä toisenkin viltin sekä lisää juomia.
Nälkäisimmät ensin.
Miksu otti juhlan kunniaksi mukaan University of Kansas -mukinsa.
Corporate Woods.
Pomppiksessa.
Kansallislaulu - ja meidän ipanat keskittyvät syömiseen.
Kokonainen keksilaatikko - ja ihan vaan mulle!
Nupun juhlalookia.
Kun tulin takaisin, Pasi oli yhtäkkiä ihan sippi - kuume nousussa. Miksu oli kipeänä pari viikkoa sitten muuttaessamme, sen jälkeen viime viikonloppuna Nuppu, sitten Pasi - ja minä ilmeisesti viikon päästä. Kun olo vaan huononi, Pasi lähti ensiaputeltalle särkylääkettä hakemaan. Hän viipyi reissullaan aika kauan, sieltä nimittäin ei niin vaan särkylääkettä napattukaan. Verenpaineen ja kuumeen mittauksen, haastattelun ja pikaisen tutkimuksen jälkeen Pasia oltiin jo viemässä ambulanssilla sairaalaan, mistä hän kuitenkin kieltäytyi, kuten myös kotiinlähtöehdotuksesta. Ennen ensiavusta poistumista Pasi joutui allekirjoittamaan vastuuvapauslomakkeen, mutta sai kuitenkin lopulta tarvittavat napit nautittavaksi.
Corporate Woods by Night.
Hämärtää jo, mutta vielä jaksetaan hereillä!
Poks poks!
Ilotulituksen aikaan oli välillä lähes yhtä valoisaa kuin päivällä.
Kaverikuva.
Ilotulitus oli piakkoin alkamassa, mutta lämpötilan ollessa edelleen kolmenkymmenen asteen paremmalla puolella Pasi otti rattaisiin nukahtaneen Nupun mukaansa ja lähti autolle vilvoittelemaan. Minä jäin Miksun kanssa vielä vilteille katsomaan ilotulitusta, joka oli todella upea - ja pitkä. Viidentoista minuutin hienon ilotulituksen jälkeen alkoi finaali, joka vastasi useamman vuoden ilotulituksia kotipuolessa. Itse en sitä kuvannut, mutta onneksi joku toinen ymmärsi tallentaa - alla Youtube-klippi siitä (loppuräiskintä alkaa siinä viidenkymmenen sekunnin paikkeilla). Näihin kuviin ja tunnelmiin Corporate Woodsista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti