Plaza Art Fair

Lauantaina perheen miesten piti valmistautua seuraavana päivänä "purjehdittavaan" partiolaisten Raingutter Regattaan, joten Pasi ja muksut lähtivät askartelukauppaan ostamaan venetarpeita. Minä pääsin vihdoinkin ihan itsekseni ostoksille ja suuntasin Legendsin outlet-ostoskeskukseen. Olemme käyneet siellä pari kertaa aikaisemmin  T-Rex -ravintolassa, mutta emme ole koskaan ehtinet kauppoihin asti. Paikka oli positiivinen yllätys; paljon kivoja liikkeitä ja välillä oikein mainioita alennusprosenttejakin. Siellä on siitä kiva tapa, että myyjä kertoo kassalla paitsi loppusumman, myös sen, paljonko tuli säästöä. Shoppailupäivän jälkeen hehkutin sitä Pasille, joka totesi sarkastisesti, että on oikein hyvä, kun minäkin olen vihdoin ryhtynyt ansaitsemaan täällä. Jos herran luottokortti vaan kestää, niin saatanpa päästä oikein huomattavillekin ansioille. Shoppailu sinänsä ei oikein ole minun juttuni, mutta nyt on vähän pakko, kun syksy tekee tuloaan - ja kun pääsi vauhtiin, se oli ihan kivaakin.

Ostosreissun jälkeen teimme treffit Country Club Plazalle, jossa oli käynnissä jokavuotinen Plaza Art Fair. Se on iso taidetapahtuma, jonne saapuu taiteentekijöitä eri puolilta maata. Kadut suljetaan liikenteeltä ja myyntikojut ja yleisö valtaavat tiet. Tällä kertaa paikalla oli reilusti yli kaksisataa  taiteilijaa töineen, tauluista lasiin, veistoksiin, tekstiileihin ja taidekäsitöihin. Myös Plazan alueen ravintolat olivat jalkautuneet kaduille ständeineen. Paellapannut ja kebabit loistavat poissaolollaan, ja festariruoka on paikoitellen oikeinkin hyvää. Metrilakun ja muovikrääsän myyjiä paikalle ei myöskään oltu päästetty, vaan kojut täyttyivät oikeasti taiteesta. Plazan alue on itsessäänkin hyvin koristeellinen espanjalaistyyppisine rakennuksineen ja taidettakin - patsaita ja suihulähteitä - on vähän joka kadunkulmassa.

Kiertelimme kojuja aikamme, tarjontaa oli kyllä todella laidasta laitaan, mutta enimmäkseen varsin kivan näköisiä juttuja. Lasten ständillä Miksu pääsi koristelemaan tilkkupeittoon tulevaa kankaanpalasta. Iloisen näköiset valmiit peitot annetaan myöhemmin Kansas Cityn kodittomille lapsille. Suurkaupunkiin mahtuu monenlaista, ja tämä on varmasti yksi sen surkeimmista todellisuuksista. Iltakävelyn lopuksi kävimme vielä ruokkimassa itsemme Blanc Burgers -ravintolassa. Olimme paikalla kahdella autolla, ja Pasi suostui lähtemään muksujen kanssa ensimmäisenä kotiin. Lasten nukutus olikin ollut helppo nakki; molemmat sai kantaa kotona takapenkiltä suoraan omaan sänkyyn unille.

Minä sain jäädä vielä Plazalle kiertelemään. Joen ylittävällä sillalla oli esiintymislava, jossa ainakin lauantaina rokkasi joku cover-bändi. He tuntuivat ottaneen cover-ajatuksen kovinkin kirjaimellisesti, sillä biisilistan lisäksi lainattu oli myös artistien habitusta yleisemminkin - lavalla heiluivat mm. Slash ja Marilyn sulassa sovussa (oli muuten aika hauskaa nähdä Slash laulamassa Lady Gagan Bad Romancea!) Ohjelmisto venyi rock-klassikoista diskobiiseihin ja ilmeisesti johonkin paikalliseen suosikkiin, josta yleisö innoistui kovastikin ja hoilotti mukana, mutta minä en ollut biisiä ikinä kuullutkaan.

Kokonaisuutena tapahtuma oli vähän kuin isompi versio Suomen taiteiden yöstä, mutta ilman humalaisia ja taidettakin löytyi ihan oikeasti - ja paljon. Vähän harmittaa, ettemme ehtineet kojuja enempää tutkia, sillä uuteen kotiin - ja tännekin - olisi ollut kiva saada jokin muisto täältä. En halua muutenkaan keräillä mukaani perinteisiä matkamuistoja tai turistikamaa, vaan mieluummin arjessa mukana olevia esineitä. Onneksi meillä kuitenkin on vielä monta kuukautta aikaa sellaisia täältä etsiä.

Plazan ravintoloista toskanalainen Brio on Miksun suosikki,
sieltä kun saa todella hyvää pastaa.

Hupparilapset - illan mittaan tarvittiin jo lämpimämpää päälle.

Blanc Burgers & Bottles - Nuppu päätti syödä jälkiruuaksi sukkansa.

Amerikan Palmu?

En tiennytkään, että täälläkin on gondoleja.

Yksi Art Fairin suosikeistani, hienot värit.