Making New Friends

Suomesta kaipaamme lähinnä perhettä, kissaa, ystäviä ja salmiakkia. Salmiakkia pakkasin mukaan pussitolkulla ja Skypellä yritetään paikata kontaktivajetta Suomen suuntaan, mutta silti sitä kaipaa sosiaalista elämää ihan livenäkin. Onkin ollut todella kiva saada ystäviä myös täältä. Olen vaihtanut sähköposteja kevään mittaan suomalaisen Annin kanssa, ja tapasimme perheinemme heti ensimmäisenä päivänä tänne tultuamme - Jack Stack -barbequeravintolassa, kuinkas muuten. Annin mies S on amerikkalaista alkuperää, mutta viime vuosien aikana melkoisen Suomi-koulun käynyt ja läpäissyt - hän on jopa asunut Suomessa pari vuotta. Meille on ollut iso ilo saada tuttuja myös täältä, jo ennen lähtöä mieltä kevensi kummasti, kun voi jutella jonkun täkäläisen kanssa. Ihan käytännön asioissa apu on ollut korvaamatonta, kun voi kysellä kaikkea hyvistä kaupoista lastenlääkäreihin ja bbq-ruokalistan tulkitsemiseen.

Kansas City on grillaamisen mekka, sen olemme oppineet jo tässä lyhyessä ajassa täällä. Paikallisilla taitaa virrata suonissa ainakin tippanen barbeque-kastiketta, sen verran kunnianhimoisesti - mutta samalla rennosti - puuhaan täällä suhtaudutaan. Olikin ihan poikkeuksellisen kivaa saada kyläkutsu Annin ja S:n luokse lauantai-illaksi ja vieläpä grillaamaan.

Lauantain juoksimme jälleen kerran koko päivän asioilla, metsästämässä puuttuvia tavaroita sekä autoa etsimässä. Illansuussa olimmekin jo aika näännyksissä, kun kaarsimme Annin ja S:n kotipihaan. Oli ihanaa päästä rentoutumaan ja nauttimaan aurinkoisesta illasta. Ilta oli mitä mainioin, ja kuten hauskat illat aina, sekin päättyi ihan liian pian (vaikka meillä myöhään menikin). S:n grillaamat hampurilaset pesivät 10 - 0 kotipuolessa paistetut, ja saimme muutaman hyvän grillausvinkin (pitääpä testata kuinka onnistuu, kun päästään hotellista omaan kotiin). Annin tekemä salaatti ei kuitenkaan jäänyt kakkoseksi: Miksu risti sen heti "maailman parhaaksi" ja kyseli jo ruokapöydässä, voidaanko heti kotimatkalla käydä ostamassa vastaavat ainekset, että varmasti saataisiin sunnuntainakin sitä lisää. Sokerina pohjalla isäntäväellä oli vielä kissoja ja koira, joita saimme rapsutella. Omaa Minni-kissaa kun on täällä välillä aika kova ikävä. Miksu kyllä muistaa edelleenkin aina mainita Minnin meidän perheenjäseneksi, vaikka se nyt etäjäsen onkin.

Kotimatkalla kiltti poliisitäti pysäytti meidät ja neuvoi miten autoon laitetaan ajovalot päälle, Pasi kun ajeli pelkät parkit päällä. Selvisipä sitten samalla sekin, että kaipa suomalainen ajokortti riittää täällä ajoluvaksi ainakin toistaiseksi.

Maailman paras salaatti

Cantaloupemelonia

.

Vesimelonia

.

Viinirypäleitä

.

Ananasta

.

Mansikoita

.

Karhunvadelmia

...

Paloittele, sekoita ja 

nauti hyvässä seurassa!

S grillaa, Miksu ottaa oppia. Taustalla Nuppukin osallistuu.

Maistuisko?

Miksu chillaa - huomaa tölkki ja cooleri; isojen
poikien varusteita, joista hän taisi olla aika ylpeä. 

Kissa-ikävänkarkoittaja Lumi.

"Maailman paras salaatti"

Koirakamu Usva.